Job 29:1-25
29 Job jatkoi puhettaan* sanoen:
2 ”Kunpa olisin niin kuin menneinä kuukausina,niinä päivinä, jolloin Jumala huolehti minusta,
3 kun hän pani lamppunsa loistamaan pääni yllä,kun kuljin halki pimeyden hänen valossaan,+
4 kun elin elämäni kukoistuksen aikaa,*kun teltassani voitiin aistia Jumalan ystävyys,+
5 kun Kaikkivaltias oli vielä kanssani,kun lapseni* olivat ympärilläni,
6 kun askeleeni kylpivät voissaja kallioista valui minulle öljyvirtoja.+
7 Kun menin kaupungin portille+ja otin paikkani torilla,+
8 nuoret miehet astuivat sivuun* nähdessään minutja vanhatkin miehet nousivat ja jäivät seisomaan.+
9 Ruhtinaat vaikenivatja panivat käden suulleen.
10 Huomattavien miesten ääni vaimeni,ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Jokainen, joka kuuli minua, puhui minusta hyvää,ja ne, jotka näkivät minut, todistivat puolestani.
12 Minä pelastin köyhän, joka huusi apua,+sekä isättömän lapsen ja jokaisen, jolla ei ollut auttajaa.+
13 Menehtymäisillään oleva puhui minusta hyvää,+ja lesken sydämen minä tein iloiseksi.+
14 Oikein toimiminen* oli kuin vaate ylläni,oikeudenmukaisuus oli minulla viittana* ja turbaanina.
15 Sokealle olin silminäja rammalle jalkoina.
16 Köyhille olin isänä,+ja minä tutkin niiden oikeusasian, joita en tuntenut.+
17 Minä murskasin väärintekijän leuan+ja riuhtaisin saaliin hänen hampaistaan.
18 Minä sanoin: ’Omassa kodissani* minä kuolen,+ja minulle kertyy elinpäiviä kuin hiekanjyviä.
19 Juureni levittäytyvät vesien ääreen,ja kaste viipyy oksillani koko yön.
20 Kunniani uudistuu jatkuvasti,ja kädessäni oleva jousi ampuu herkeämättä.’
21 Ihmiset kuuntelivat minua odottavasti,he olivat hiljaa saadakseen minulta neuvoja.+
22 Kun olin puhunut, heillä ei ollut lisättävää,sanani pisaroivat heidän päälleen.
23 He odottivat minua kuin sadettaja avasivat suunsa kuin kevätsateelle.+
24 Kun hymyilin heille, he tuskin uskoivat sitä,valoisat kasvoni rauhoittivat heitä.*
25 Minä ohjasin heitä heidän päämiehenäänja elin kuin kuningas joukkojensa keskellä,+
kuin se, joka lohduttaa surevia.+
