Job 3:1-26
3 Tämän jälkeen Job alkoi puhua ja kirota sitä päivää, jona hän oli syntynyt.*+
2 Hän sanoi:
3 ”Kadotkoon se päivä, jona synnyin,+samoin se yö, jolloin sanottiin: ’Poika on siinnyt!’
4 Olkoon se päivä pimeyttä.
Älköön Jumala katsoko siihen ylhäältä,älköön valo säteilkö sen ylle.
5 Vaatikoon syvä pimeys* sen takaisin.
Asettukoon sadepilvi sen päälle.
Kauhistukoon se kaikkea, mikä pimentää päivän.
6 Synkkyys ottakoon valtaansa tuon yön,+älköön se iloitko vuoden päivien ketjussa,älköön se astuko kuukausien joukkoon.
7 Kunpa tuo yö tulisi hedelmättömäksieikä ilohuuto silloin kajahtaisi.
8 Kirotkoot sen ne, jotka kiroavat päivän,ne, jotka pystyvät herättämään Leviatanin.*+
9 Pimentykööt sen tähdet hämärän koittaessa,odottakoon se turhaan päivänvaloa,älköön se nähkö aamunsarastuksen säteitä,
10 se kun ei sulkenut minulta kohdun ovia+eikä kätkenyt kärsimystä silmiltäni.
11 Miksi en kuollut syntyessäni?
Miksi en menehtynyt jo kohdusta tullessani?+
12 Minkä vuoksi minua olivat vastassa polvetja miksi rinnat, joita imeä?
13 Makaisin nyt rauhassa,+nukkuisin ja lepäisin+
14 maan kuninkaiden ja neuvonantajien kanssa,jotka rakensivat itselleen nyt jo raunioituneita paikkoja,*
15 tai ruhtinaiden kanssa, joilla oli kultaa,joiden talot olivat täynnä hopeaa.
16 Miksi en kuollut kohtuun kenenkään tietämättäkuin lapsi, joka ei koskaan näe valoa?
17 Haudassa jumalattomienkin kiihtymys on lakannut,siellä lepäävät uupuneet.+
18 Vangit saavat olla siellä rauhassa,eikä kukaan pakota heitä töihin.
19 Pienet ja suuret ovat siellä yhdenveroisia,+ja orja on vapaa isännästään.
20 Miksi hän antaa valoa niille, jotka kärsivät,ja elämän niille, jotka ovat syvässä ahdingossa?*+
21 Miksi he kaipaavat kuolemaa, mutta se ei tule?+
He etsivät sitä hartaammin kuin kätkettyjä aarteita,
22 nuo, jotka iloitsevat suurestija riemuitsevat löytäessään haudan.
23 Miksi Jumala antaa valoa ihmiselle, joka on eksynyt tieltäänja jonka hän on saartanut?+
24 Syömisen sijasta minä huokailen,+ja valitukseni+ purkautuu ulos kuin vedet.
25 Minua on kohdannut se, mitä olen kammoksunut,ja minulle on tapahtunut se, mitä olen pelännyt.
26 Minulla ei ole rauhaa, ei tyyneyttä, ei lepoa,vaan vaikeudet seuraavat toinen toistaan.”
