Job 7:1-21
7 Eikö kuolevaisen ihmisen elämä maan päällä ole pakollista raatamista,eivätkö hänen päivänsä ole kuin palkkatyöläisen päivät?+
2 Kuin orja hän kaipaa varjoa,palkkatyöläisen tavoin hän odottaa palkkaansa.+
3 Osakseni on tullut arvottomia kuukausia,palkakseni onnettomia öitä.+
4 Nukkumaan mennessäni kysyn: ’Milloin nousen?’+
Yön yhä jatkuessa heittelehdin levottomana aamuhämärään asti.
5 Lihani on toukkien ja maapaakkujen peitossa,+ihoni on täynnä rupea ja märkää.+
6 Päiväni kiitävät nopeammin kuin kutojan sukkula,+ne päättyvät ilman toivoa.+
7 Muista, että elämäni on kuin tuuli+enkä enää koskaan ole onnellinen.*
8 Silmät, jotka näkevät minut nyt, eivät näe minua enää,sinun silmäsi etsivät minua, mutta olen poissa.+
9 Niin kuin pilvi haihtuu ja katoaa,ei hautaan* meneväkään tule enää takaisin.+
10 Hän ei palaa taloonsa,eikä häntä enää muisteta hänen kotipaikassaan.+
11 Siksi minä en enää sulje suutani.
Tahdon puhua henkeni ahdingossa,katkera tuskani+ saa minut valittamaan!
12 Olenko minä meri tai merihirviö,niin että sinun pitäisi asettaa minulle vartija?
13 Kun sanon: ’Leposohvani lohduttaa minua,vuoteeni helpottaa kurjuuttani’,
14 silloin saat minut kauhistumaan unilla,pelottelet minua näyillä,
15 niin että minä ennemmin tukehtuisin,*valitsisin kuoleman mieluummin kuin tämän ruumiin.*+
16 Minä inhoan elämääni,+ en halua enää elää.
Jätä minut rauhaan, sillä päiväni ovat kuin henkäys.+
17 Mikä on kuolevainen ihminen, että olisit kiinnostunut hänestätai kohdistaisit häneen huomiosi?*+
18 Miksi tutkit häntä joka aamuja koettelet häntä joka hetki?+
19 Etkö voi kääntää katsettasi minustaja jättää minua rauhaan edes siksi aikaa, että ehdin nielaista sylkeni?+
20 Jos olen tehnyt syntiä, mitä vahinkoa siitä on ollut sinulle, sinä ihmiskunnan tarkkailija?+
Miksi olet ottanut minut maalitauluksi?
Onko minusta tullut sinulle taakka?
21 Miksi et anna anteeksi rikkomustanija sivuuta syntiäni?
Pianhan minä makaan tomussa,+ja sinä etsit minua, mutta minua ei enää ole.”
