Johannes 6:1-71
6 Tämän jälkeen Jeesus lähti Galilean- eli Tiberiaanjärven toiselle puolelle.+
2 Suuri joukko ihmisiä seurasi häntä jatkuvasti,+ koska he näkivät ihmeet, joita hän teki parantaessaan sairaita.+
3 Niin Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslastensa kanssa.
4 Pesah,*+ juutalaisten juhla, oli lähellä.
5 Kun Jeesus nosti katseensa ja näki suuren ihmisjoukon tulevan luokseen, hän sanoi Filippukselle: ”Mistä me ostamme leipää, niin että nämä ihmiset saisivat syötävää?”+
6 Jeesus kuitenkin sanoi tämän koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi, mitä aikoi tehdä.
7 Filippus vastasi hänelle: ”200 denaarillakaan* ei saa niin paljon leipää, että siitä riittäisi jokaiselle edes vähän.”
8 Yksi hänen opetuslapsistaan, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi hänelle:
9 ”Tässä on pikkupoika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi pientä kalaa. Mutta eihän näistä riitä niin monelle.”+
10 Jeesus sanoi: ”Pyytäkää ihmisiä istumaan.” Siellä kasvoi paljon ruohoa, joten ihmiset asettuivat istumaan. Paikalla oli noin 5 000 miestä.+
11 Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakeli ne siellä istuville. Hän teki samoin myös pienille kaloille, ja jokainen sai niin paljon kuin halusi.
12 Kun he olivat syöneet kyllikseen, hän sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään mene hukkaan.”
13 Niinpä he keräsivät palaset, jotka viidestä ohraleivästä olivat jääneet syömättä, ja niitä tuli 12 täyttä korillista.
14 Kun ihmiset näkivät hänen tekemänsä ihmeen, he sanoivat: ”Tämä on varmasti se profeetta, jonka piti tulla maailmaan.”+
15 Koska Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat tulla ja tehdä hänestä väkisin kuninkaan, hän vetäytyi+ jälleen vuorelle yksinäisyyteen.+
16 Kun tuli ilta, hänen opetuslapsensa menivät alas järven rantaan,+
17 ja astuttuaan veneeseen he lähtivät järven toiselle puolelle Kapernaumiin. Oli tullut jo pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen.+
18 Järvellä nousi kova aallokko, koska puhalsi voimakas tuuli.+
19 Mutta kun he olivat soutaneet noin viisi tai kuusi kilometriä,* he näkivät Jeesuksen kävelevän veden päällä ja tulevan lähelle venettä, ja he pelästyivät.
20 Hän kuitenkin sanoi heille: ”Minä se olen. Älkää pelätkö!”+
21 Silloin he ilahtuivat ja ottivat hänet veneeseen, ja samassa vene tulikin maihin sinne, minne he olivat menossa.+
22 Seuraavana päivänä ihmisjoukko, joka oli jäänyt järven toiselle puolelle, näki, että siellä ei ollut venettä. Siellä oli ollut pieni vene, mutta Jeesus ei ollut astunut siihen opetuslastensa kanssa, vaan nämä olivat lähteneet sillä keskenään.
23 Tiberiaasta saapui kuitenkin veneitä lähelle sitä paikkaa, jossa ihmiset olivat syöneet leipää Herran kiitettyä Jumalaa.
24 Kun ihmisjoukko siis näki, ettei Jeesus eivätkä hänen opetuslapsensa olleet siellä, he astuivat veneisiin ja menivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta.
25 Kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta, he sanoivat hänelle: ”Rabbi,+ milloin sinä tulit tänne?”
26 Jeesus vastasi: ”Minä todella vakuutan teille: te ette etsi minua siksi, että näitte ihmeitä, vaan siksi, että söitte niitä leipiä ja tulitte kylläisiksi.+
27 Älkää työskennelkö sitä ruokaa varten, joka katoaa, vaan sitä ruokaa varten, joka pysyy ja johtaa ikuiseen elämään+ ja jota Ihmisen Poika antaa teille, sillä häneen Isä, Jumala itse, on painanut hyväksyntänsä sinetin.”+
28 Sen vuoksi he sanoivat hänelle: ”Mitä meidän pitää tehdä, että tekisimme Jumalan tekoja?”
29 Jeesus vastasi heille: ”Tämä on Jumalan teko: uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt.”+
30 Sitten he kysyivät häneltä: ”Minkä ihmeen sinä teet,+ niin että näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet?
31 Meidän esi-isämme söivät mannaa erämaassa,+ niin kuin on kirjoitettu: ’Hän antoi heille leipää taivaasta syötäväksi.’”+
32 Jeesus sanoi heille: ”Minä todella vakuutan teille: ei Mooses antanut teille leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille tosi leivän taivaasta.
33 Jumalan leipä tulee alas taivaasta ja antaa elämän maailmalle.”
34 Siksi he sanoivat hänelle: ”Herra, anna meille aina sitä leipää.”
35 Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei tule lainkaan nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei tule milloinkaan jano.+
36 Mutta kuten olen sanonut teille, te olette nähneet minut ettekä silti usko.+
37 Kaikki, jotka Isä antaa minulle, tulevat minun luokseni, enkä minä koskaan aja pois sitä, joka tulee minun luokseni,+
38 sillä minä olen tullut alas taivaasta+ tekemään hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, en omaa tahtoani.+
39 Hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, on, että en kadottaisi ketään kaikista niistä, jotka hän on antanut minulle, vaan herättäisin heidät eloon+ viimeisenä päivänä.
40 Isäni tahto nimittäin on, että jokainen, joka tunnustaa Pojan ja uskoo häneen, saisi ikuisen elämän,+ ja minä herätän+ hänet viimeisenä päivänä.”
41 Niin juutalaiset alkoivat nurista hänestä, koska hän oli sanonut: ”Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta.”+
42 He sanoivat: ”Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme?+ Kuinka hän nyt sanoo: ’Minä olen tullut alas taivaasta’?”
43 Jeesus sanoi heille: ”Lakatkaa nurisemasta keskenänne.
44 Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä,+ ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.+
45 Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: ’Jehova* tulee opettamaan heitä kaikkia.’+ Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja oppinut, tulee minun luokseni.
46 Ei niin, että kukaan olisi nähnyt Isää+ paitsi hän, joka on Jumalan luota. Vain hän on nähnyt Isän.+
47 Minä todella vakuutan teille: se, joka uskoo, saa ikuisen elämän.+
48 Minä olen elämän leipä.+
49 Teidän esi-isänne söivät mannaa erämaassa ja silti kuolivat.+
50 Tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, jotta kuka tahansa voisi syödä sitä eikä hänen tarvitsisi kuolla.
51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän tulee elämään ikuisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani maailman elämän puolesta.”+
52 Silloin juutalaiset alkoivat kiistellä keskenään. He sanoivat: ”Kuinka tämä voi antaa meille lihansa syötäväksi?”
53 Niinpä Jeesus sanoi heille: ”Minä todella vakuutan teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, ette saa elämää.*+
54 Se joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, saa ikuisen elämän, ja minä herätän+ hänet viimeisenä päivänä,
55 sillä minun lihani on tosi ruoka ja minun vereni on tosi juoma.
56 Se joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, pysyy minun yhteydessäni, ja minä pysyn hänen yhteydessään.+
57 Niin kuin Isä, joka elää, on lähettänyt minut ja minä elän Isän ansiosta, niin myös se, joka syö minua, tulee elämään minun ansiostani.+
58 Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Ei ole niin kuin silloin, kun teidän esi-isänne söivät ja silti kuolivat. Se joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”+
59 Hän sanoi tämän opettaessaan synagogassa* Kapernaumissa.
60 Tämän kuultuaan monet hänen opetuslapsistaan sanoivat: ”Tämä puhe on järkyttävää. Kuka voi kuunnella tällaista?”
61 Jeesus kuitenkin tiesi, että hänen opetuslapsensa nurisivat tästä, ja sanoi heille: ”Loukkaako* tämä teitä?
62 Entäpä jos näkisitte Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen?+
63 Henki antaa elämää,+ lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henkeä ja elämää.+
64 Mutta jotkut teistä eivät usko.” Jeesus nimittäin tiesi alusta asti, ketkä eivät uskoneet ja kuka kavaltaisi hänet.+
65 Hän sanoi vielä: ”Tämän vuoksi olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä salli sitä hänelle.”+
66 Tämän takia monet hänen opetuslapsistaan palasivat siihen, minkä olivat jättäneet taakseen,+ eivätkä enää seuranneet häntä.
67 Silloin Jeesus sanoi 12 apostolille: ”Ette kai tekin tahdo mennä?”
68 Simon Pietari vastasi hänelle: ”Herra, kenen luo menisimme?+ Sinulla on ikuisen elämän sanat.+
69 Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.”+
70 Jeesus vastasi heille: ”Enkö minä itse valinnut teidät 12?+ Silti yksi teistä on panettelija.”*+
71 Hän puhui Juudaksesta, Simon Iskariotin pojasta, sillä tämä aikoi kavaltaa hänet, vaikka oli yksi niistä 12:sta.+
