Joona 2:1-10

  • Joona rukoilee kalan sisällä (1–9)

  • Kala oksentaa Joonan maalle (10)

2  Kalan vatsassa Joona rukoili Jumalaansa Jehovaa+  ja sanoi: ”Ahdingossani minä huusin avukseni Jehovaa, ja hän vastasi minulle.+ Haudan* syvyyksistä* minä huusin apua.+ Sinä kuulit ääneni.   Kun sinä heitit minut syvyyksiin, avomeren sydämeen,virrat ympäröivät minut.+ Kaikki sinun tyrskysi ja aaltosi hyökyivät ylitseni.+   Minä sanoin: ’Minut on ajettu pois edestäsi! Näenkö enää koskaan pyhää temppeliäsi?’   Vedet peittivät minut ja uhkasivat riistää elämäni.+Syvät vedet ympäröivät minut. Levät kietoutuivat pääni ympärille.   Minä vajosin vuorten pohjiin asti. Maan salvat olivat sulkeutumassa päälläni ikuisiksi ajoiksi, mutta sinä toit elämäni ylös hautakuopasta, oi Jehova, minun Jumalani.+   Kun elämäni oli hiipumassa, minä pidin mielessäni Jehovan.+ Silloin rukoukseni tuli luoksesi, pyhään temppeliisi.+   Ne, jotka omistautuvat arvottomille epäjumalille, hylkäävät hänet, joka osoittaa heille uskollista rakkautta.*   Mutta minä haluan kiittää sinua ja uhrata sinulle. Haluan täyttää sen, mitä olen juhlallisesti luvannut.+ Pelastus tulee Jehovalta.”+ 10  Aikanaan Jehova käski kalaa oksentamaan Joonan kuivalle maalle, ja se teki niin.

Alaviitteet

Tai ”Šeolin”, ts. ihmiskunnan kuvaannollisen haudan. Ks. sanasto.
Kirjaim. ”vatsasta”.
Tai mahd. ”hylkäävät uskollisuutensa”.