Laulujen laulu 3:1-11

  • Nuori nainen (1–5)

    • ”Öisin etsin häntä, jota rakastan” (1)

  • Siionin tyttäret (6–11)

    • Salomon saattuetta kuvaillaan

3  Vuoteellani öisinetsin häntä, jota rakastan.+ Etsin häntä mutta en löytänyt.+   Minun täytyy nousta ja kierrellä ympäri kaupunkia.Kaduilta ja toreiltaminun täytyy etsiä häntä, jota rakastan. Etsin häntä mutta en löytänyt.   Kaupungissa kiertävät vartijat huomasivat minut.+ ’Oletteko nähneet häntä, jota rakastan?’   Tuskin ehdin jatkaa matkaa heidän luotaan,kun löysin hänet, jota rakastan. Tartuin häneen enkä päästänyt irtiennen kuin olin vienyt hänet äitini taloon,+synnyttäjäni sisähuoneeseen.   Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret,niittyjen gasellien ja kauriiden kautta: älkää yrittäkö herättää tai sytyttää minussa rakkautta ennen kuin se itse haluaa.”+   ”Mikä tuolta erämaasta tulee kuin savupatsaattuoksuen mirhalta ja suitsutuspihkalta,kaikenlaisilta kauppiaan aromaattisilta jauheilta?”+   ”Sehän on Salomon kantotuoli!* Sen ympärillä on kuusikymmentä voimakasta miestäIsraelin voimakkaista miehistä,+   kaikki miekoin aseistautuneita,kaikki sotimaan koulutettuja,jokaisella miekka lanteillaanyön kauhujen varalta.”   ”Se on kuningas Salomon kantotuoli,jonka hän teki itselleen Libanonin puista.+ 10  Sen pylväät hän teki hopeasta,sen tuet kullasta, sen istuimen purppuranvärisestä villasta.Sen sisäosan koristelivat rakkaudellaJerusalemin tyttäret.” 11  ”Siionin tyttäret, tulkaa uloskatsomaan kuningas Salomoa!Hänellä on kruunu,* jonka hänen äitinsä+ teki hänellehänen hääpäivänään,hänen sydämensä ilon päivänä.”

Alaviitteet

Katettu leposohva, jolla kuljetettiin merkkihenkilöitä.
Tai ”seppele”.