Malakia 1:1-14

  • Jehova rakastaa kansaansa (1–5)

  • Papit uhraavat ala-arvoisia uhreja (6–14)

    • Jumalan nimestä tulee suuri kansojen keskuudessa (11)

1  Julistus. Jehovan sana Israelille Malakian* välityksellä:  ”Minä olen osoittanut, että rakastan teitä”,+ sanoo Jehova. Mutta te kysytte: ”Miten olet osoittanut rakastavasi meitä?” ”Eikö Esau ollut Jaakobin veli?”+ julistaa Jehova. ”Silti minä rakastin Jaakobia  ja vihasin Esauta.+ Tein hänen vuoristaan autioita+ ja annoin hänen perintönsä erämaan sakaaleille.”+  ”Vaikka Edom sanoo: ’Meidät on hajotettu, mutta me palaamme rakentamaan rauniot uudelleen’, niin armeijoiden Jehova sanoo näin: ’He rakentavat, mutta minä revin maahan, ja heitä kutsutaan ”jumalattomuuden alueeksi” ja ”kansaksi, jonka Jehova on tuominnut ikuisiksi ajoiksi”.+  Te näette sen omin silmin ja sanotte: ”Julistettakoon Jehovan suuruutta kaikkialla Israelin alueella.”’”  ”’Poika kunnioittaa isää+ ja palvelija herraansa. Jos minä siis olen isä,+ missä on minulle kuuluva kunnia?+ Jos minä olen herra,* missä on minulle kuuluva pelko?’* sanoo armeijoiden Jehova teille papeille, jotka halveksitte minun nimeäni.+ ’Te kuitenkin kysytte: ”Miten me olemme halveksineet sinun nimeäsi?”’  ’Te uhraatte alttarillani saastunutta ruokaa.’* ’Te kysytte: ”Miten me olemme saastuttaneet sinut?”’ ’Siten, että sanotte: ”Jehovan pöytä+ on halveksittava.”*  Kun te tuotte sokean eläimen uhriksi, te sanotte: ”Ei tässä ole mitään väärää.” Kun te tuotte ramman tai sairaan eläimen, te sanotte: ”Ei tässä ole mitään väärää.”’”+ ”Yritäpä viedä se käskynhaltijallesi. Onko hän sinuun tyytyväinen, tai ottaako hän sinut ystävällisesti vastaan?” sanoo armeijoiden Jehova.  ”Vedotkaahan nyt Jumalaan, jotta hän osoittaisi meille armoa. Kun tuotte sellaisia uhreja, ottaako hän ketään teistä ystävällisesti vastaan?” sanoo armeijoiden Jehova. 10  ”Kuka teistä on valmis sulkemaan ovet?*+ Tehän ette edes sytytä alttarilleni tulta ilmaiseksi.+ Teistä ei ole minulle iloa”, sanoo armeijoiden Jehova, ”eikä yksikään tuomistanne uhrilahjoista miellytä minua.”+ 11  ”Sieltä, mistä aurinko nousee, sinne, mihin se laskee,* minun nimeni tulee olemaan suuri kansojen keskuudessa.+ Joka paikassa suitsutetaan uhrisavua ja minun nimeni kunniaksi uhrataan uhreja puhtaana lahjana, sillä nimeni tulee olemaan suuri kansojen keskuudessa”,+ sanoo armeijoiden Jehova. 12  ”Mutta te häpäisette sitä*+ sanomalla: ’Jehovan pöytä on saastunut, ja sen hedelmä, sen ruoka, on halveksittavaa.’+ 13  Lisäksi te sanotte: ’Miten rasittavaa!’ ja tuhahdatte sille pilkallisesti”, sanoo armeijoiden Jehova. ”Te tuotte varastettuja, rampoja ja sairaita eläimiä. Niin, sellaisia te tuotte lahjaksi! Pitäisikö minun hyväksyä se?”+ sanoo Jehova. 14  ”Kirottu on se laskelmoiva ihminen, jonka laumassa on virheetön uroseläin mutta joka tekee juhlallisen lupauksen ja uhraakin Jehovalle viallisen eläimen. Minä olen suuri Kuningas”,+ sanoo armeijoiden Jehova, ”ja minun nimeni tulee herättämään kunnioitusta kansojen keskuudessa.”+

Alaviitteet

Merk. ’minun sanansaattajani’.
Tai ”suuri herra”.
Tai ”kunnioitus”.
Kirjaim. ”leipää”.
Tai ”Jehovan pöytää ei tarvitse kunnioittaa”.
Viittaa ilmeisesti tehtävään sulkea temppelin ovet.
Tai ”Idästä länteen”.
Tai mahd. ”minua”.