Markus 12:1-44
12 Sitten Jeesus alkoi puhua heille vertauksin: ”Eräs mies istutti viinitarhan,+ teki sen ympärille aidan, kaivoi altaan viinikuurnaa varten ja rakensi tornin.+ Sen jälkeen hän vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille.+
2 Aikanaan hän lähetti viljelijöiden luo orjan hakemaan heiltä viinitarhan hedelmiä.
3 He kuitenkin ottivat hänet kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin.
4 Sitten hän lähetti heidän luokseen toisen orjan, ja tätä he löivät päähän ja häpäisivät.+
5 Taas hän lähetti yhden, ja tämän he tappoivat. Hän lähetti lisäksi monia muita, joista toiset he pieksivät ja toiset tappoivat.
6 Hänellä oli vielä yksi: rakas poika.+ Hän lähetti hänet heidän luokseen viimeiseksi, koska hän ajatteli: ’Poikaani he kunnioittavat.’
7 Mutta nuo viljelijät sanoivat keskenään: ’Tämä on perillinen.+ Tulkaa, tapetaan hänet, niin perintö on meidän.’
8 Niin he ottivat hänet kiinni, tappoivat hänet ja heittivät hänet ulos viinitarhasta.+
9 Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee? Hän tulee ja tappaa viljelijät ja antaa viinitarhan toisille.+
10 Ettekö ole koskaan lukeneet tätä raamatunkohtaa: ’Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakivi.*+
11 Se on tullut Jehovalta,* ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’?”+
12 Tällöin he halusivat ottaa hänet kiinni,* sillä he ymmärsivät, että hän puhui tässä vertauksessa heistä. Mutta koska he pelkäsivät ihmisjoukkoa, he jättivät hänet ja menivät pois.+
13 Seuraavaksi he lähettivät hänen luokseen muutamia fariseuksia ja Herodeksen puoluelaisia saadakseen hänet puheestaan kiinni.+
14 Saavuttuaan nämä sanoivat hänelle: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut aina totta etkä etsi kenenkään suosiota, sillä sinä et arvioi ihmisiä ulkonäön perusteella vaan opetat Jumalan tietä totuudenmukaisesti. Onko oikein* maksaa henkilöveroa keisarille vai ei?
15 Pitääkö meidän maksaa, vai eikö meidän pidä maksaa?” Hän huomasi heidän tekopyhyytensä ja sanoi heille: ”Miksi koettelette minua? Tuokaa minulle nähtäväksi denaari.”*
16 He toivat, ja hän sanoi heille: ”Kenen kuva ja nimi tässä on?” He vastasivat hänelle: ”Keisarin.”
17 Silloin Jeesus sanoi: ”Antakaa takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille,+ mutta Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle.”+ He olivat ihmeissään hänen sanoistaan.
18 Hänen luokseen tuli sitten saddukeuksia, jotka eivät usko ylösnousemukseen.+ He kysyivät häneltä:+
19 ”Opettaja, Mooses on kirjoittanut meille, että jos jonkun veli kuolee ja jättää jälkeensä vaimon mutta ei lasta, hänen täytyy ottaa tuo leski vaimokseen, jotta veli saisi jälkeläisiä.+
20 Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, mutta kun hän kuoli, häneltä ei jäänyt jälkeläisiä.
21 Silloin toinen meni lesken kanssa naimisiin mutta kuoli jättämättä jälkeläisiä, ja samoin kolmas.
22 Kukaan näistä seitsemästä ei jättänyt yhtään jälkeläistä. Viimeisenä kaikista kuoli nainenkin.
23 Kuka heistä saa hänet ylösnousemuksessa vaimokseen? Hänhän on ollut niiden seitsemän vaimona.”
24 Jeesus sanoi heille: ”Ettekö te erehdykin siksi, ettette tunne Raamatun kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?+
25 Kun kuolleista noustaan, eivät miehet mene naimisiin eikä naisia anneta vaimoiksi, vaan he ovat kuin enkelit taivaassa.+
26 Mutta jos ajatellaan kuolleiden herättämistä, ettekö ole Mooseksen kirjasta lukeneet orjantappurapensasta koskevasta kertomuksesta, mitä Jumala sanoi Moosekselle: ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’?+
27 Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien. Te erehdytte pahasti.”+
28 Eräs paikalle tullut kirjanoppinut oli kuullut heidän väittelevän. Hän tiesi, että Jeesus oli vastannut heille hyvin, ja kysyi häneltä: ”Mikä käsky on ensimmäinen* kaikista käskyistä?”+
29 Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on: ’Kuule, Israel, Jehova,* meidän Jumalamme, on yksi Jehova.*
30 Rakasta Jehovaa,* Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi,* koko mielelläsi ja koko voimallasi.’+
31 Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’+ Ei ole muuta näitä suurempaa käskyä.”
32 Kirjanoppinut sanoi hänelle: ”Opettaja, sanoit hyvin ja totuudenmukaisesti: ’Hän on yksi, eikä ole toista hänen lisäkseen.’+
33 Se, että rakastaa häntä koko sydämestään, koko ymmärryksellään ja koko voimallaan, ja se, että rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, on paljon arvokkaampaa kuin kaikki kokonaispolttouhrit ja teurasuhrit.”+
34 Havaittuaan, että hän oli vastannut älykkäästi, Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” Sen jälkeen kukaan ei enää rohjennut kysyä häneltä mitään.+
35 Jeesus kuitenkin jatkoi opettamista temppelissä ja sanoi: ”Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika?+
36 Pyhän hengen vaikutuksesta+ Daavid itse sanoi: ’Jehova* sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä asetan vihollisesi jalkojesi alle.”’+
37 Daavid itse kutsuu häntä Herraksi, joten kuinka hän voi olla Daavidin poika?”+
Suuri ihmisjoukko kuunteli häntä mielellään.
38 Opettaessaan hän sanoi: ”Varokaa kirjanoppineita, jotka kuljeskelevat mielellään pitkissä viitoissa ja haluavat, että heitä tervehditään toreilla.+
39 He haluavat etummaiset* istuimet synagogissa ja huomattavimmat paikat illallisilla.+
40 He vievät leskiltä talot* ja pitävät näön vuoksi pitkiä rukouksia. He tulevat saamaan muita ankaramman* tuomion.”
41 Hän istuutui rahalippaita*+ vastapäätä ja alkoi katsella, kuinka ihmiset pudottivat niihin rahaa. Monet rikkaat pudottivat monta kolikkoa.+
42 Sitten tuli köyhä leski ja pudotti kaksi pientä kolikkoa, joilla on hyvin vähän arvoa.*+
43 Niin hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi heille: ”Minä vakuutan teille, että tämä köyhä leski pudotti enemmän kuin kaikki muut, jotka pudottivat rahaa lippaisiin.+
44 He kaikki antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään* kaiken, mitä hänellä oli, koko elatuksensa.”+
