Markus 2:1-28

  • Jeesus parantaa halvaantuneen (1–12)

  • Jeesus kutsuu Leevin (13–17)

  • Kysymys paastoamisesta (18–22)

  • Jeesus, ”sapatin Herra” (23–28)

2  Muutamien päivien kuluttua Jeesus kuitenkin meni taas Kapernaumiin, ja ihmiset kuulivat, että hän oli kotona.+  Taloon kokoontui niin paljon väkeä, ettei siellä ollut enää tilaa, ei edes oven luona, ja hän alkoi puhua heille Jumalan sanaa.+  Silloin hänen luokseen tuotiin halvaantunutta, jota kantoi neljä miestä.+  Ihmisjoukon vuoksi he eivät kuitenkaan voineet tuoda häntä aivan Jeesuksen luo. Niinpä he purkivat katon Jeesuksen yläpuolelta, ja kaivettuaan siihen aukon he laskivat alas paarit, joilla halvaantunut mies makasi.  Kun Jeesus näki heidän uskonsa,+ hän sanoi halvaantuneelle: ”Lapsi, syntisi on annettu anteeksi.”+  Mutta siellä istui joitain kirjanoppineita, jotka pohtivat sydämessään:+  ”Miksi tämä mies puhuu tällä tavalla? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka muu voi antaa syntejä anteeksi kuin yksi, Jumala?”+  Jeesus kuitenkin havaitsi* heti, että he pohtivat tällaista itsekseen, joten hän sanoi heille: ”Miksi te pohditte tällaista sydämessänne?+  Kumpi on helpompi sanoa halvaantuneelle: ’Syntisi on annettu anteeksi’ vai ’Nouse, ota paarisi ja kävele’? 10  Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla+ on valta antaa syntejä anteeksi maan päällä...”+ Hän sanoi halvaantuneelle: 11  ”Minä sanon sinulle: nouse, ota paarisi ja mene kotiisi.” 12  Silloin hän nousi, otti heti paarinsa ja käveli ulos kaikkien editse. He kaikki olivat ihmeissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Emme ole koskaan nähneet mitään tällaista.”+ 13  Jeesus meni taas ulos järven rannalle. Hänen luokseen tuli jatkuvasti ihmisiä, ja hän alkoi opettaa heitä. 14  Kun Jeesus kulki eteenpäin, hän näki Leevin, Alfeuksen pojan, istuvan veroasemalla ja sanoi hänelle: ”Tule minun seuraajakseni.” Silloin hän nousi ja seurasi häntä.+ 15  Myöhemmin Jeesus oli hänen talossaan aterialla,* ja monia veronkantajia ja syntisiä oli syömässä* hänen ja hänen opetuslastensa kanssa, sillä monet heistä seurasivat häntä.+ 16  Mutta kun fariseuksiin kuuluvat kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja veronkantajien kanssa, he sanoivat hänen opetuslapsilleen: ”Syökö hän veronkantajien ja syntisten kanssa?” 17  Tämän kuullessaan Jeesus sanoi heille: ”Ne, jotka ovat voimakkaita, eivät tarvitse lääkäriä vaan ne, jotka ovat sairaita. Minä en tullut kutsumaan vanhurskaita* vaan syntisiä.”+ 18  Johanneksen opetuslapsilla ja fariseuksilla oli tapana paastota. Niinpä Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi Johanneksen opetuslapsilla ja fariseusten opetuslapsilla on tapana paastota mutta sinun opetuslapsillasi ei ole?”+ 19  Jeesus vastasi heille: ”Ei kai sulhasen+ ystävillä ole syytä paastota, kun sulhanen on heidän luonaan? Niin kauan kuin sulhanen on heidän luonaan, he eivät voi paastota. 20  Mutta tulee aika, jolloin sulhanen otetaan pois heidän luotaan,+ ja silloin, sinä päivänä, he paastoavat. 21  Kukaan ei ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaatteeseen. Jos niin tehdään, uusi kangaspala kutistuu ja vanha vaate repeää pahemmin.+ 22  Kukaan ei myöskään kaada uutta viiniä vanhoihin viinileileihin. Jos niin tehdään, viini halkaisee leilit ja sekä viini että leilit menetetään. Uusi viini kaadetaan uusiin viinileileihin.” 23  Kun hän käveli sapattina viljapeltojen halki, hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan nyhtää tähkiä.+ 24  Niin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso! Miksi he tekevät sellaista, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?” 25  Mutta hän sanoi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänellä ei ollut ruokaa ja hänellä ja hänen kanssaan olevilla miehillä oli nälkä?+ 26  Ylipappi Abjataria+ koskevan kertomuksen mukaan hän meni pyhäkköön ja söi uhrileivät,* joita muiden kuin pappien ei ole lupa syödä,+ ja hän antoi niitä myös miehille, jotka olivat hänen kanssaan.” 27  Sitten hän sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten+ eikä ihminen sapattia varten. 28  Niinpä Ihmisen Poika on sapatinkin Herra.”+

Alaviitteet

Kirjaim. ”havaitsi henkensä avulla”.
Tai ”pitkällään pöydän ääressä”.
Tai ”pitkällään pöydän ääressä”.
Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.