Markus 4:1-41
4 Taas Jeesus alkoi opettaa järven rannalla. Hyvin suuri joukko ihmisiä kokoontui hänen lähelleen, ja siksi hän astui veneeseen. Hän istui siinä jonkin matkan päässä rannasta, kun taas ihmisjoukko oli järven rannalla.+
2 Niin hän alkoi opettaa heille monia asioita vertauksin.+ Opettaessaan hän sanoi heille:+
3 ”Kuunnelkaa! Kylväjä lähti kylvämään.+
4 Hänen kylväessään jotkin siemenet putosivat tien varteen, ja linnut tulivat ja söivät ne.
5 Toiset putosivat kallioisiin paikkoihin, missä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat heti oraalle, koska maakerros oli ohut.+
6 Mutta kun aurinko nousi, ne paahtuivat, ja koska niillä ei ollut juuria, ne kuihtuivat.
7 Jotkin siemenet putosivat ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat ne, eivätkä ne tuottaneet satoa.+
8 Mutta jotkin putosivat hyvään maahan, ja ne nousivat oraalle ja kasvoivat ja alkoivat kantaa satoa. Ne tuottivat 30-, 60- ja 100-kertaisesti.”+
9 Sitten hän lisäsi: ”Se jolla on korvat kuunnella, kuunnelkoon.”+
10 Kun hän sitten oli yksin, alkoivat hänen ympärillään olevat ja 12 apostolia kysellä häneltä näistä vertauksista.+
11 Hän sanoi heille: ”Teille on annettu Jumalan valtakunnan pyhä salaisuus,+ mutta muille kaikki jää vertauksiksi,+
12 jotta vaikka he katsovat, he katsoisivat eivätkä kuitenkaan näkisi, ja vaikka he kuulevat, he kuulisivat eivätkä kuitenkaan tajuaisi merkitystä. He eivät koskaan käänny eivätkä saa anteeksi.”+
13 Edelleen hän sanoi heille: ”Ette ymmärrä tätä vertausta, joten kuinka voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?
14 Kylväjä kylvää sanoman.*+
15 Tien varressa olevat ovat siis niitä, joihin sanoma kylvetään, mutta heti kun he ovat kuulleet sen, tulee Saatana+ ja ottaa pois sanoman, joka heihin kylvettiin.+
16 On myös kallioisiin paikkoihin kylvettyjä: Heti kun he ovat kuulleet sanoman, he ottavat sen iloiten vastaan.+
17 Heillä ei kuitenkaan ole juuria, vaan he jatkavat jonkin aikaa, ja heti kun sanoman vuoksi ilmaantuu vaikeuksia tai vainoa, he hylkäävät sen.*
18 On vielä muitakin, ohdakkeiden sekaan kylvettyjä. Nämä ovat niitä, jotka ovat kuulleet sanoman,+
19 mutta tämän ajan* huolet+ ja rikkauden petollinen voima+ sekä halut+ kaikenlaisiin muihin asioihin tunkeutuvat sekaan ja tukahduttavat sanoman, eikä se tuota satoa.
20 Lopuksi hyvään maahan kylvetyt ovat niitä, jotka kuuntelevat sanomaa, ottavat sen mielellään vastaan ja tuottavat satoa 30-, 60- ja 100-kertaisesti.”+
21 Hän sanoi heille myös: ”Ei kai lamppua oteta esiin ja laiteta astian* tai sängyn alle? Eikö se laiteta lampunjalkaan?+
22 Ei näet ole mitään kätkettyä, mikä ei tule näkyviin. Ei ole mitään huolellisesti salattua, mikä ei tule ilmi.+
23 Se jolla on korvat kuunnella, kuunnelkoon.”+
24 Hän sanoi heille edelleen: ”Kiinnittäkää huomiota siihen, mitä kuulette.+ Sillä mitalla, jolla te mittaatte, mitataan teille, ja saatte vielä lisääkin.
25 Sille, jolla on, annetaan lisää,+ mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on.”+
26 Sitten hän sanoi: ”Jumalan valtakuntaa voidaan verrata siihen, että mies heittää siemeniä maahan.
27 Hän nukkuu yöllä ja nousee päivällä, ja siemenet nousevat oraalle ja se kasvaa pitkäksi – mutta hän ei tiedä miten.
28 Itsestään maa tuottaa satoa vähitellen: ensin korren, sitten tähkän, lopuksi tähkään valmiit jyvät.
29 Mutta heti kun sato on kypsä, hän alkaa leikata sitä sirpillä, koska sadonkorjuuaika on tullut.”
30 Hän sanoi vielä: ”Mihin voisimme verrata Jumalan valtakuntaa, tai millä vertauksella voisimme havainnollistaa sitä?
31 Se on kuin sinapinsiemen. Kun se kylvetään maahan, se on pienin kaikista siemenistä, joita maailmassa on.+
32 Mutta kun se on kylvetty, se kasvaa ja siitä tulee kaikkia muita vihanneskasveja suurempi, ja se tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat löytää pesäpaikan sen varjosta.”
33 Hän puhui heille Jumalan sanaa monin tällaisin vertauksin,+ sen mukaan kuin he pystyivät ymmärtämään.
34 Ilman vertauksia hän ei tosiaankaan puhunut heille, mutta hän selitti kaiken opetuslapsilleen, kun he olivat keskenään.+
35 Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi heille: ”Lähdetään järven toiselle rannalle.”+
36 Niinpä kun he olivat lähettäneet ihmisjoukon pois, he ottivat hänet veneeseen.* Siellä oli myös muita veneitä.+
37 Sitten nousi hyvin raju myrskytuuli, ja aallot iskeytyivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään.+
38 Mutta hän oli veneen perässä ja nukkui pää tyynyllä.* Niin he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: ”Opettaja, etkö välitä siitä, että me kuolemme?”
39 Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: ”Vaikene! Ole hiljaa!”+ Niin tuuli laantui, ja tuli aivan tyyni.
40 Hän sanoi heille: ”Miksi olette niin peloissanne?* Eikö teillä vieläkään ole uskoa?”
41 Mutta he pelkäsivät kovasti ja sanoivat toisilleen: ”Kuka tämä oikein on? Tuuli ja järvikin tottelevat häntä.”+
