Psalmit 104:1-35

  • Jumalaa ylistetään luomakunnan ihmeistä

    • Maa pysyy ikuisesti (5)

    • Viiniä ja leipää kuolevaiselle ihmiselle (15)

    • ”Miten paljon oletkaan tehnyt!” (24)

    • ”Jos otat pois niiden hengen, ne kuolevat” (29)

104  Haluan ylistää Jehovaa.+ Jumalani Jehova, sinä olet hyvin suuri.+ Pukunasi on majesteettisuus* ja loisto.+   Sinä verhoudut valoon+ kuin vaatteeseen,pingotat taivaan kuin telttakankaan.+   Jumala asettaa ylähuoneidensa hirret ylös vesien keskelle,*+tekee pilvistä vaununsa,+kulkee tuulen siivillä.+   Hän tekee enkeleistään henkiä,palvelijoistaan leimuavan tulen.+   Hän on asettanut maan perustuksilleen,+sitä ei horjuteta paikoiltaan milloinkaan.+   Sinä peitit sen syvillä vesillä kuin vaatteella.+ Vedet seisoivat vuorten yläpuolella.   Sinun nuhtelustasi vedet pakenivat,+sinun jylinästäsi ne juoksivat pois pakokauhun vallassa   – vuoret kohosivat+ ja laaksot laskeutuivat –paikkaan, jonka määräsit niille.   Sinä asetit rajan, jota ne eivät saa ylittää,+jotteivät ne enää peittäisi maata. 10  Jumala lähettää lähteitä laaksoihin,*vuorten välistä ne valuvat. 11  Kaikki maan villieläimet saavat niistä vettä,villiaasit sammuttavat janonsa. 12  Niiden yläpuolella yöpyvät taivaan linnut,tiheässä lehvistössä ne laulavat. 13  Hän kastelee vuoria ylähuoneistaan.+ Hänen työnsä hedelmästä maa tulee kylläiseksi.+ 14  Hän saa ruohon kasvamaan karjaa vartenja kasvillisuuden ihmisten tarpeisiin,+niin että maa tuottaa ravintoa: 15  viiniä, joka tekee ihmisen sydämen iloiseksi,+öljyä, joka saa kasvot kiiltämään,ja leipää, joka antaa voimaa kuolevaisen ihmisen sydämelle.+ 16  Jehovan puut tulevat kylläisiksi,Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut 17  ja joihin linnut tekevät pesänsä. Kattohaikaran+ koti on katajassa. 18  Korkeat vuoret ovat villivuohia varten,+kalliot ovat tamaanien turvapaikka.+ 19  Sinä olet tehnyt kuun osoittamaan aikaa,ja aurinko tietää hyvin, milloin laskea.+ 20  Sinä saat pimeyden laskeutumaan, ja tulee yö,+jolloin kaikki metsän eläimet lähtevät liikkeelle. 21  Nuoret leijonat karjuvat saalista+ja pyytävät ruokaa Jumalalta.+ 22  Kun aurinko nousee,ne vetäytyvät makaamaan kätköpaikkoihinsa. 23  Ihminen lähtee töihinja ahertaa iltaan asti. 24  Miten paljon oletkaan tehnyt, Jehova!+ Olet tehnyt kaiken viisaasti.+ Maa on täynnä kaikkea, mitä olet luonut. 25  Sitten on meri, suuri ja aava,ja siinä vilisee lukemattomia elollisia, pieniä ja suuria.+ 26  Siellä kulkevat laivatja Leviatan,*+ jonka loit leikkimään siinä. 27  Ne kaikki odottavat,että sinä annat niille ruoan ajallaan.+ 28  Ne kokoavat, mitä annat niille.+ Ne saavat kyllikseen hyvää, kun avaat kätesi.+ 29  Kun kätket kasvosi, ne kauhistuvat. Jos otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palaavat tomuun.+ 30  Jos lähetät henkesi, syntyy elämää,+ja sinä uudistat maan kasvot. 31  Jehovan kunnia pysyy ikuisesti. Jehova iloitsee teoistaan.+ 32  Hän katsoo maata, ja se vapisee,hän koskettaa vuoria, ja ne savuavat.+ 33  Minä laulan Jehovalle+ läpi elämäni,laulan ylistyslauluja* Jumalalleni niin kauan kuin elän.+ 34  Kunpa ajatukseni miellyttäisivät häntä.* Minä iloitsen Jehovasta. 35  Syntiset häviävät maan päältä,eikä pahoja enää ole.+ Haluan ylistää Jehovaa. Ylistäkää Jahia!*

Alaviitteet

Tai ”arvokkuus”.
Kirjaim. ”hirret vesiin”.
Ks. sanasto, ”Jokilaakso”.
Tai ”laulan ja soitan”.
Tai mahd. ”Kunpa häntä koskevat mietteeni olisivat miellyttäviä”.
Tai ”Halleluja”. ”Jah” on lyhentymä nimestä Jehova.