Roomalaisille 11:1-36
11 Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt kansaansa?+ Ei missään tapauksessa! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläisiä,* Benjaminin heimoa.
2 Jumala ei ole hylännyt kansaansa, johon hän on ensiksi kohdistanut huomion.+ Ettekö tiedä, mitä eräässä raamatunkohdassa kerrotaan Eliasta? Hän kääntyy Jumalan puoleen ja puhuu Israelia vastaan:
3 ”Jehova,* he ovat tappaneet profeettasi ja tuhonneet alttarisi. Minä yksin olen jäljellä, ja nyt he yrittävät tappaa minutkin.”*+
4 Mutta mitä Jumalan julistus sanoo hänelle? ”Minulla on vielä jäljellä seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin edessä.”+
5 Samoin nykyäänkin on jäljellä+ niitä, jotka on valittu ansaitsemattoman hyvyyden* johdosta.
6 Mutta jos se johtuu ansaitsemattomasta hyvyydestä,+ se ei enää johdu teoista.+ Muutenhan ansaitsematon hyvyys ei enää olisi ansaitsematonta hyvyyttä.
7 Miten siis on? Juuri sitä, mitä Israel hartaasti etsii, se ei ole saanut, mutta valitut ovat saaneet sen.+ Muut ovat turtuneet,+
8 niin kuin on kirjoitettu: ”Jumala on saanut heidät vaipumaan sikeään uneen+ ja antanut heille silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule, ja näin on ollut tähän asti.”+
9 Ja Daavid sanoo: ”Tulkoon heidän pöytänsä heille ansaksi, pyydykseksi, kompastuskiveksi ja rangaistukseksi.
10 Kunpa heidän silmänsä pimenisivät niin etteivät he näe. Paina heidän selkänsä aina kumaraan.”+
11 Kysyn siis: kaatuivatko he niin etteivät pysty enää nousemaan? Eivät missään tapauksessa! Heidän harha-askeleensa vuoksi muiden kansojen ihmiset saavat mahdollisuuden pelastua, niin että se herättäisi heissä kateutta.+
12 Jos nyt heidän harha-askeleensa merkitsee rikkautta maailmalle ja heidän vähenemisensä merkitsee rikkautta muiden kansojen ihmisille,+ niin kuinka paljon enemmän heidän täysi määränsä tuleekaan merkitsemään!
13 Puhun nyt teille, jotka olette muiden kansojen ihmisiä. Koska minä olen kansojen apostoli,+ pidän palvelustehtävääni suuressa arvossa*+
14 voidakseni jollain tavalla herättää omaan kansaani* kuuluvissa kateutta ja pelastaa joitain heistä.
15 Jos nimittäin heidän hylkäämisensä+ merkitsee maailmalle sovitusta, heidän hyväksymisensä ei voi merkitä muuta kuin sitä, että kuolleista tulee eläviä.
16 Edelleen, jos ensimmäinen osa, joka taikinasta otetaan, on pyhä, koko taikina on pyhä, ja jos puun juuri on pyhä, myös oksat ovat pyhiä.
17 Jos kuitenkin muutama oksa katkaistiin pois mutta sinut, vaikka olet villistä oliivipuusta, oksastettiin muiden joukkoon ja pääsit osalliseksi oliivipuun mehevästä juuresta,
18 niin älä väheksy katkaistuja oksia.* Jos kuitenkin väheksyt niitä,*+ muista, että sinä et kannattele juurta vaan juuri kannattelee sinua.
19 Sitten sinä sanot: ”Nuo oksat katkaistiin pois, jotta minut oksastettaisiin.”+
20 Se on totta! Ne katkaistiin,+ koska niillä ei ollut uskoa, mutta sinä pysyt uskon avulla.+ Älä ole ylpeä, vaan pelkää.
21 Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan.
22 Ajattele sen tähden Jumalan huomaavaisuutta*+ ja ankaruutta. Jumala on ankara langenneita kohtaan,+ mutta sinua kohtaan hän on huomaavainen, jos pysyt hänen huomaavaisuutensa arvoisena. Muuten sinutkin karsitaan pois.
23 Jos ne alkavat uskoa, nekin tullaan oksastamaan,+ sillä Jumala kykenee oksastamaan ne takaisin.
24 Jos sinut katkaistiin pois villistä oliivipuusta ja oksastettiin viljeltyyn oliivipuuhun luonnonvastaisesti, niin kuinka paljon ennemmin tulevatkaan nämä luonnolliset oksat oksastetuiksi takaisin omaan oliivipuuhunsa!
25 Jottei teistä, veljet, tulisi viisaita omissa silmissänne, en halua teidän olevan tietämättömiä tästä pyhästä salaisuudesta:+ Israel on osittain turtunut, ja se pysyy sellaisena, kunnes muiden kansojen ihmisten koko määrä on tullut täyteen,
26 ja tällä tavoin koko Israel+ pelastuu, niin kuin on kirjoitettu: ”Vapauttaja* tulee Siionista+ ja kääntää pois jumalattomat teot Jaakobista.
27 Minä teen heidän kanssaan tämän liiton,+ kun otan heidän syntinsä pois.”+
28 Hyvän uutisen kannalta he tosin ovat vihollisia teidän hyödyksenne, mutta Jumalan valinnan kannalta he ovat rakkaita esi-isiensä vuoksi.+
29 Jumala ei myöhemmin pahoittele lahjojaan eikä antamaansa kutsua.
30 Te olitte kerran tottelemattomia Jumalalle,+ mutta teille on nyt osoitettu armoa+ heidän tottelemattomuutensa+ takia.
31 Samalla tavoin he ovat nyt olleet tottelemattomia, ja teille on osoitettu armoa, jotta heille itselleenkin osoitettaisiin nyt armoa.
32 Jumala on pitänyt heitä kaikkia tottelemattomuuden vankeina,+ jotta hän voisi osoittaa heille kaikille armoa.+
33 Oi miten suurta onkaan Jumalan rikkaus, viisaus ja tieto! Kuinka tutkimattomat ovatkaan hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!
34 ”Kuka on oppinut tuntemaan Jehovan* mielen, tai kenestä on tullut hänen neuvonantajansa?”+
35 Tai: ”Kuka on ensin antanut Jumalalle jotain, niin että Jumalan täytyisi maksaa se hänelle takaisin?”+
36 Kaikki on hänestä, hänen kauttaan ja häntä varten. Hänelle kuuluu kunnia ikuisesti. Aamen.
