Saarnaaja 1:1-18
1 Kokoojan*+ sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.+
2 ”Turhuuksien turhuutta!” sanoo kokooja.”Turhuuksien turhuutta! Kaikki on turhuutta!”+
3 Mitä hyötyä ihmiselle on kaikesta kovasta työstä,jonka parissa hän ahkeroi auringon alla?+
4 Sukupolvi menee ja sukupolvi tulee,mutta maa pysyy ikuisesti.+
5 Aurinko nousee ja aurinko laskee.Sitten se kiirehtii takaisin* paikkaan, josta se taas nousee.+
6 Tuuli menee etelään ja kiertää ympäri pohjoiseen.Se kiertää kiertämistään, se aina vain kiertää.
7 Kaikki joet* virtaavat mereen, mutta meri ei täyty.+
Siihen paikkaan, josta joet lähtevät, ne palaavat lähteäkseen jälleen.+
8 Kaikki asiat ovat väsyttäviä,kukaan ei edes pysty puhumaan kaikesta.
Silmä ei saa tarpeekseen näkemisestä,eikä korva täyty kuulemisesta.
9 Sitä, mitä on ollut, tulee olemaan,ja sitä, mitä on tehty, tullaan tekemään.Ei ole mitään uutta auringon alla.+
10 Onko mitään, mistä voidaan sanoa: ”Katso tätä, tämä on uutta”?
Se on ollut olemassa jo kauan,se on ollut olemassa jo ennen meitä.
11 Kukaan ei muista aiemmin eläneitä ihmisiä.Tulee toisia, ja heidätkin unohdetaan.Niitäkään, jotka tulevat vielä heidän jälkeensä, ei muisteta.+
12 Minä, kokooja, olen ollut Israelin kuninkaana Jerusalemissa.+
13 Syvennyin viisauttani+ hyödyntäen tutkimaan ja tarkastelemaan kaikkea, mitä taivaan alla on tehty+ – onnetonta työtä, jonka Jumala on antanut ihmisille ja jonka parissa he ahertavat.
14 Katselin kaikkea työtä, jota tehdään auringon alla,ja näin, että kaikki on turhuutta, tuulen tavoittelua.+
15 Käyrää ei voi suoristaa,eikä puuttuvaa voi laskea mukaan.
16 Mietin itsekseni: ”Olen hankkinut paljon viisautta, enemmän kuin kukaan, joka on ollut Jerusalemissa ennen minua,+ ja olen tallettanut sydämeeni runsaasti viisautta ja tietoa.”+
17 Syvennyin selvittämään,* mitä on viisaus, järjettömyys* ja tyhmyys,+ mutta sekin oli tuulen tavoittelua.
18 Mitä enemmän ihmisellä on viisautta, sitä turhautuneempi hän on.Joka lisää tietoa, lisää tuskaa.+
