Sakarja 1:1-21

  • Kutsu palata Jehovan luo (1–6)

    • ”Palatkaa minun luokseni – – niin minä palaan teidän luoksenne” (3)

  • 1. näky: ratsastajia myrttipuiden keskellä (7–17)

    • ”Jehova lohduttaa jälleen Siionia” (17)

  • 2. näky: neljä sarvea ja neljä käsityöläistä (18–21)

1  Kahdeksannessa kuussa Dareioksen toisena vuonna+ Jehovan sana tuli profeetta Sakarjalle,*+ Iddon pojan Berekjan pojalle, ja se kuului:  ”Jehova vihastui suuresti teidän isiinne.+  Sano heille: ’Armeijoiden Jehova sanoo: ”’Palatkaa minun luokseni’, julistaa armeijoiden Jehova, ’niin minä palaan teidän luoksenne.’+ Näin sanoo armeijoiden Jehova.”’  ’Älkää tulko sellaisiksi kuin isänne, joille aikaisemmat profeetat julistivat: ”Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Kääntykäähän pois* pahoilta teiltänne ja hylätkää pahat tekonne.’”’+ ’Mutta he eivät kuunnelleet eivätkä kiinnittäneet minuun huomiota’,+ julistaa Jehova.  ’Missä teidän isänne nyt ovat? Entä elivätkö profeetat ikuisesti?  Eivätkö teidän isänne kuitenkin nähneet, miten toteutuivat ne sanat ja säädökset, jotka käskin palvelijoideni, profeettojen, julistaa?’+ Niin he palasivat luokseni ja sanoivat: ’Armeijoiden Jehova on kohdellut meitä teidemme ja tekojemme mukaan, niin kuin hän oli päättänyt tehdä.’”+  11. kuun eli sebatkuun* 24. päivänä Dareioksen toisena vuonna+ Jehovan sana tuli profeetta Sakarjalle, Iddon pojan Berekjan pojalle, ja se kuului:  ”Minä näin yöllä näyssä punaisella hevosella ratsastavan miehen, ja hän oli liikkumatta syvässä laaksossa myrttipuiden keskellä. Hänen takanaan oli punaisia, punaruskeita ja valkoisia hevosia.”  Niin minä kysyin: ”Keitä nämä ratsastajat ovat, herrani?” Enkeli, joka puhui kanssani, vastasi: ”Minä näytän sinulle, keitä he ovat.” 10  Silloin mies, joka oli liikkumatta myrttipuiden keskellä, sanoi: ”He ovat niitä, jotka Jehova on lähettänyt kulkemaan ympäri maata.” 11  Sitten he sanoivat Jehovan enkelille, joka oli myrttipuiden keskellä: ”Me olemme kulkeneet ympäri maata, ja koko maassa on hiljaista ja rauhallista.”+ 12  Niin Jehovan enkeli sanoi: ”Armeijoiden Jehova, kuinka kauan sinä olet osoittamatta armoa Jerusalemille ja Juudan kaupungeille,+ joihin olet ollut vihastunut nämä 70 vuotta?”+ 13  Jehova vastasi kanssani puhuvalle enkelille ystävällisin ja lohduttavin sanoin. 14  Sitten kanssani puhuva enkeli sanoi minulle: ”Huuda: ’Näin sanoo armeijoiden Jehova: ”Minä toimin Jerusalemin ja Siionin puolesta innokkaasti, hyvin innokkaasti.+ 15  Minä tunnen erittäin suurta vihaa huolettomia kansoja kohtaan,+ sillä minun vihani oli vähäistä,+ mutta he tekivät onnettomuudesta pahemman.”’+ 16  Sen vuoksi Jehova sanoo näin: ’”Minä osoitan Jerusalemille jälleen armoa.+ Minun temppelini rakennetaan sinne”,+ julistaa armeijoiden Jehova, ”ja mittanuora jännitetään Jerusalemin ylitse.”’+ 17  Huuda vielä kerran ja sano: ’Näin sanoo armeijoiden Jehova: ”Kaupunkini tulevat olemaan jälleen tulvillaan hyvyyttä. Jehova lohduttaa jälleen Siionia+ ja valitsee jälleen Jerusalemin.”’”+ 18  Sitten minä nostin katseeni ja näin neljä sarvea.+ 19  Niin minä kysyin enkeliltä, joka puhui kanssani: ”Mitä nämä ovat?” Hän vastasi: ”Nämä ovat ne sarvet, jotka saivat Juudan,+ Israelin+ ja Jerusalemin hajaantumaan.”+ 20  Jehova näytti minulle sitten neljä käsityöläistä. 21  Minä kysyin: ”Mitä nämä ovat tulossa tekemään?” Hän sanoi: ”Nämä ovat ne sarvet, jotka saivat Juudan hajaantumaan niin, ettei kukaan pystynyt nostamaan päätään. Nämä käsityöläiset tulevat pelottelemaan niitä, heittämään maahan niiden kansojen sarvet, jotka nostavat sarvensa Juudan maata vastaan saadakseen sen hajaantumaan.”

Alaviitteet

Merk. ’Jehova on muistanut’.
Tai ”Palatkaahan”.