Tuomarien kirja 17:1-13
-
Miikan epäjumalat ja pappi (1–13)
17 Efraimin vuoristossa+ eli mies nimeltä Miika.
2 Hän sanoi äidilleen: ”Sinultahan vietiin 1 100 sekeliä hopeaa,* ja sinä lausuit siksi kirouksen, jonka minä kuulin. Katso, se hopea on minulla. Minä otin sen.” Siihen hänen äitinsä sanoi: ”Jehova siunatkoon poikaani!”
3 Niin hän antoi ne 1 100 sekeliä hopeaa* takaisin äidilleen, mutta hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Minä varmasti pyhitän hopeani Jehovalle, niin että voit käyttää sitä veistetyn kuvan ja metallipatsaan* tekemiseen.+ Nyt minä annan sen sinulle takaisin.”
4 Sen jälkeen kun Miika oli palauttanut hopean äidilleen, äiti otti 200 sekeliä hopeaa* ja antoi ne hopeasepälle. Tämä valmisti veistetyn kuvan ja metallipatsaan, ja ne laitettiin Miikan taloon.
5 Tällä miehellä, Miikalla, oli pyhäkkö, ja hän teki efodin*+ ja kotijumalia*+ ja asetti yhden pojistaan toimimaan pappinaan.+
6 Tuohon aikaan Israelissa ei ollut kuningasta.+ Jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään* oli oikein.+
7 Juudan Betlehemissä+ asui Juudan sukuun kuuluva nuori mies. Hän oli leeviläinen,+ ja hän oli asunut siellä jonkin aikaa.
8 Mies lähti Betlehemin kaupungista Juudasta etsimään asuinpaikkaa muualta, ja matkallaan hän tuli Efraimin vuoristoon Miikan+ talolle.
9 Miika kysyi häneltä: ”Mistä sinä tulet?” Hän vastasi: ”Olen leeviläinen Juudan Betlehemistä ja olen etsimässä asuinpaikkaa.”
10 Niin Miika sanoi hänelle: ”Jää luokseni ja ryhdy neuvonantajakseni* ja papikseni. Minä annan sinulle kymmenen sekeliä hopeaa* vuodessa sekä vaatekerran ja ruoan.” Silloin leeviläinen meni sisään.
11 Leeviläinen päätti siis jäädä Miikan luo, ja tästä nuoresta miehestä tuli Miikalle kuin oma poika.
12 Lisäksi Miika asetti leeviläisen toimimaan pappinaan,+ ja tämä asui Miikan talossa.
13 Sitten Miika sanoi: ”Nyt tiedän, että Jehova on minulle hyvä, koska papikseni on tullut leeviläinen.”
