Valituslaulut 4:1-22
א (alef)
4 Kiiltävä kulta, hieno kulta on himmentynyt!+
Pyhiä kiviä+ lojuu hajallaan kaikissa kadunkulmissa!+
ב (bet)
2 Siionin kallisarvoisia poikia, aikoinaan yhtä arvokkaita kuin puhdistettu kulta,kohdellaan kuin saviruukkuja,savenvalajan kätten työtä!
ג (gimel)
3 Sakaalitkin tarjoavat nisänsä imettääkseen pentujaan,mutta kansani tyttärestä on tullut julma+ kuin erämaan strutsit.+
ד (dalet)
4 Imeväisen kieli tarttuu janosta suulakeen.
Lapset pyytävät leipää,+ mutta kukaan ei anna sitä heille.+
ה (he)
5 Herkkuja syömään tottuneet makaavat kaduilla nälissään.*+
Pienestä pitäen kirkkaanpunaiseen* pukeutuneet+ ovat syleilleet tuhkakasoja.
ו (waw)
6 Kansani tyttären rangaistus* on suurempi kuin Sodoman rangaistus,*+kaupungin, joka kukistettiin hetkessä ja jolle kukaan ei ojentanut auttavaa kättä.+
ז (zajin)
7 Siionin nasiirit+ olivat puhtaampia kuin lumi, valkoisempia kuin maito.
He olivat punertavampia kuin korallit, he hohtivat kuin safiirit.
ח (het)
8 He ovat tulleet nokea* mustemmiksi,heitä ei tunnisteta kadulla.
Heidän ihonsa on rypyssä heidän luidensa päällä,+ siitä on tullut kuin kuivaa puuta.
ט (tet)
9 Miekkaan kaatuvat ovat paremmassa asemassa kuin nälkään nääntyvät,+jotka riutuvat pois, menehtyvät kuin lävistetyt, koska pellolla ei ole syötävää.
י (jod)
10 Myötätuntoiset naiset ovat omin käsin keittäneet lapsiaan.+
Näistä on tullut heille ruokaa* kansani tyttären murtuessa.+
כ (kaf)
11 Jehova on ilmaissut vihastuksensa,hän on vuodattanut hehkuvan vihansa.+
Hän sytyttää Siionin tuleen, joka polttaa sen perustukset.+
ל (lamed)
12 Eivät maan kuninkaat eivätkä ketkään sen asukkaista uskoneet,että vastustaja ja vihollinen astuisi sisään Jerusalemin porteista.+
מ (mem)
13 Näin tapahtui profeettojen syntien ja pappien rikkomusten takia,+niiden, jotka vuodattivat oikein toimivien* verta kaupungin keskellä.+
נ (nun)
14 He ovat harhailleet sokeina+ kaduilla.
He ovat saastuneet verestä,+niin ettei kukaan voi koskettaa heidän vaatteitaan.
ס (samek)
15 ”Menkää pois! Epäpuhtaat!” heille huudetaan. ”Menkää pois! Menkää pois! Älkää koskeko meihin!”
He ovat joutuneet kodittomiksi, ja he harhailevat ympäriinsä.
Kansojen keskuudessa sanotaan: ”He eivät saa jäädä tänne meidän luoksemme.*+
פ (pe)
16 Jehova itse on hajottanut* heidät,+hän ei enää katso heihin hyväntahtoisesti.
Pappeja ei kunnioiteta,+ vanhimpia ei pidetä arvossa.”+
ע (ajin)
17 Silmämme ovat vieläkin väsyksissä tähyiltyään turhaan apua.+
Me tähyilimme ja tähyilimme apua kansalta, joka ei voinut pelastaa meitä.+
צ (tsade)
18 Jokaista askeltamme on väijytty,+ niin ettemme voi kulkea toreillamme.
Loppumme on lähellä, päivämme ovat päättyneet, sillä loppumme on tullut.
ק (qof)
19 Takaa-ajajamme olivat nopeampia kuin taivaan kotkat.+
He ajoivat meitä takaa vuorilla, he väijyivät meitä erämaassa.
ר (reš)
20 Jehovan voideltu,+ elämän henkäyksemme,* on vangittu heidän suureen kuoppaansa,+hänet, josta sanoimme: ”Hänen suojassaan* voimme elää kansojen joukossa.”
ש (sin)
21 Riemuitse ja iloitse, Edomin tytär,+ joka asut Usin maassa.
Mutta sinullekin annetaan malja,+ ja sinä juovut ja paljastat alastomuutesi.+
ת (taw)
22 Rangaistus sinun rikkomuksestasi, Siionin tytär, on päättynyt.
Hän ei vie sinua enää pakkosiirtolaisuuteen.+
Hän kuitenkin kääntää huomionsa rikkomukseesi, Edomin tytär.
Hän paljastaa syntisi.+
