Jumalan valtakunta on Jehova Jumalan perustama todellinen hallitus. ”Jumalan valtakuntaa” kutsutaan Raamatussa myös ”taivasten valtakunnaksi”, sillä se hallitsee taivaasta käsin (Markus 1:14, 15; Matteus 4:17). Sillä on monia yhtäläisyyksiä ihmisten hallitusten kanssa, mutta se on niihin verrattuna joka tavalla ylivertainen.

•   Hallitsijat. Jumala on nimittänyt Jeesuksen Kristuksen tuon valtakunnan kuninkaaksi ja antanut hänelle enemmän valtaa kuin kellään ihmishallitsijalla koskaan voisi olla (Matteus 28:18). Jeesus käyttää valtaansa ainoastaan hyvän tekemiseen, ja hän on jo osoittanut olevansa luotettava ja myötätuntoinen (Matteus 4:23; Markus 1:40, 41; 6:31–34; Luukas 7:11–17). Jeesus on Jumalan ohjauksessa valinnut kaikista kansakunnista ihmisiä, joiden on ”määrä hallita kuninkaina maata” hänen kanssaan taivaasta käsin (Ilmestys 5:9, 10).

•   Pysyvyys. Toisin kuin ihmisten hallitukset, joita tulee ja menee, Jumalan valtakunta ”ei ikinä tuhoudu” (Daniel 2:44).

•   Alamaiset. Jokainen, joka tekee sitä, mitä Jumala häneltä odottaa, voi olla hänen valtakuntansa alamainen, syntyperästä tai synnyinpaikasta riippumatta (Apostolien teot 10:34, 35).

•   Lait. Jumalan valtakunnan lait eivät pelkästään kiellä väärintekemistä. Ne kohottavat alamaisten moraalia. Raamatussa sanotaan esimerkiksi: ”’Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Matteus 22:37–39.) Rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen saa Jumalan valtakunnan alamaiset toimimaan toisten parhaaksi.

•   Koulutus. Sen lisäksi, että Jumalan valtakunta asettaa alamaisilleen korkeat normit, se opettaa, miten he voivat täyttää nuo normit (Jesaja 48:17, 18).

•   Tehtävä. Jumalan valtakunnan hallitsijat eivät rikastu alamaistensa kustannuksella. Sen sijaan valtakunta täyttää Jumalan tahdon, muun muassa lupauksen siitä, että häntä rakastavat saavat elää ikuisesti paratiisimaassa. (Jesaja 35:1, 5, 6; Matteus 6:10; Ilmestys 21:1–4.)