Kaikki uskonnot eivät ole vain eri teitä Jumalan luo. Raamatussa on monia esimerkkejä uskonnoista, jotka eivät miellyttäneet Jumalaa. Nämä uskonnot voidaan jakaa kahteen kategoriaan.

1. Epäjumalien palvominen

 Raamatussa epäjumalien palvontaan yhdistetään sanat ”kuvitelma”, ”valhe” ja ”turha” (Jeremia 10:3–5; 16:19, 20, Kirkkoraamattu 1992). Jehova a Jumala antoi muinaiselle Israelin kansalle käskyn: ”Sinulla ei saa olla muita jumalia.” (2. Mooseksen kirja 20:3, 23; 23:24.) Kun israelilaiset kuitenkin palvoivat muita Jumalia, ”Jehovan suuttumus syttyi” (4. Mooseksen kirja 25:3; 3. Mooseksen kirja 20:2; Tuomarit 2:13, 14).

 Jumala suhtautuu yhä samalla tavoin tällaisten ”niin sanottujen jumalien” palvontaan (1. Korinttilaisille 8:5, 6, KR-1992; Galatalaisille 4:8). Hänen käskynsä mukaan niiden, jotka haluavat palvoa häntä, tulee lakata olemasta läheisesti tekemisissä niiden kanssa, jotka harjoittavat väärää uskontoa. Hän sanoo: ”Lähtekää – – ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa.” (2. Korinttilaisille 6:14–17.) Miksi Jumala antaisi tällaisen käskyn, jos kaikki uskonnot olisivat oikeassa ja jos ne johtaisivat Jumalan luo?

2. Tosi Jumalan palvominen tavalla, jota hän ei hyväksy

 Aika ajoin israelilaiset lainasivat Jehovan palvontaan uskomuksia ja tapoja epäjumalien palvonnasta, mutta Jehova ei hyväksynyt sitä, että tosi uskontoon yritettiin sekoittaa elementtejä väärästä uskonnosta (2. Mooseksen kirja 32:8; 5. Mooseksen kirja 12:2–4). Jeesus tuomitsi oman aikansa uskonnolliset johtajat sen johdosta, miten he palvoivat Jumalaa. He esittivät ulkonaisesti olevansa uskonnollisia, mutta silti he ”jättivät huomioon ottamatta Lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden ja armon ja uskollisuuden”. (Matteus 23:23.)

 Myös nykyään vain uskonto, joka perustuu totuuteen, johtaa ihmiset Jumalan luo. Tämä totuus on Raamatussa. (Johannes 4:24; 17:17; 2. Timoteukselle 3:16, 17.) Uskonnot, joiden opetukset ovat ristiriidassa Raamatun kanssa, johtavat ihmiset todellisuudessa pois Jumalan luota. Monet opetukset, joiden ajatellaan yleisesti tulevan Raamatusta – muun muassa opit kolminaisuudesta, kuolemattomasta sielusta ja ikuisesta kidutuksesta – on lainattu uskonnoista, joissa palvottiin vääriä jumalia. Tällaisia opetuksia edistävä uskonto on ”turha” eli hyödytön, koska se korvaa Jumalan vaatimukset uskonnollisilla perinteillä (Markus 7:7, 8).

 Jumala inhoaa uskonnollista ulkokultaisuutta (Titukselle 1:16). Jotta uskonto auttaisi ihmisiä pääsemään lähemmäs Jumalaa, sen täytyy vaikuttaa heidän jokapäiväiseen elämäänsä; se ei saa sisältää pelkkiä rituaaleja ja muodollisuuksia. Raamatussa sanotaan esimerkiksi: ”Jos joku mielestään on uskonnollinen eikä kuitenkaan pidä kieltään kurissa, vaan pettää edelleen omaa sydäntään, niin hänen palvontamuotonsa on turha. Uskonto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan ja itsensä suojeleminen maailman tahroilta.” (Jaakobin kirje 1:26, 27, alaviitteet.)