padippu katturai 31
paattu 12 īdillaa dhēvan yegōvaa
paavatthilirundhu manidhargalai mītka yegōvaa enna seidhirukkiraar?
“kadavul thannudaiya orē . . . [maganai] thandhu indhalavukku ulagatthin mēl anbu kaattinaar.”—yōvaa. 3:16.
enna katrukkolvōm?
paavatthukku edhiraana pōraattatthil namakku udhava, yegōvaavē eppadi mudhalpadi edutthuvaikkiraar enbadhai patriyum, naam paavatthilirundhu vidudhalaiyaagi endrendrum vaala avar enna ērpaattai seidhirukkiraar enbadhai patriyum katrukkolvōm.
1-2. (a) paavam endraal enna, paavatthai edhirtthu pōraadi naam eppadi jeyikkalaam? (“vaartthaiyin vilakkam” enbadhaiyum paarungal.) (b) indha katturaiyilum indha kaavarkōburatthil irukkum matra katturaigalilum edhai patri paarppōm? (indha idhalil “vaasagarukku kurippu” endra pagudhiyaiyum paarungal.)
yegōvaavukku ungalmēl evvalavu anbu irukkiradhu? indha kēlvikku badhil therindhukolla, ungalai paavatthilirundhum maranatthilirundhum mītpadharku avar ennavellaam seidhirukkiraar enbadhai patri paditthu paarungal. paavam a enbadhu kodūramaana oru edhiri! ungal sondha balatthaal adhai thōrkadikkavē mudiyaadhu. naam dhinam dhinam paavam seigirōm; paavatthaaldhaan irandhupōgirōm. (rō. 5:12) nalla vishayam ennavendraal, yegōvaavin udhaviyōdu paavam endra andha kodūra edhiriyai nammaal thōrkadikka mudiyum. namakku vetri nichayam!
2 kittatthatta 6,000 varushangalaaga paavatthai edhirtthu pōraaduvadharku yegōvaa manidhargalukku udhavi seidhuvarugiraar. ēn? ēnendraal, avar nammēl uyiraiyē vaitthirukkiraar. aarambatthil irundhē avar manidhargalai romba romba nēsitthirukkiraar. adhanaaldhaan, paavatthai edhirtthu pōraaduvadharku niraiya udhavigalai seidhuvarugiraar. paavatthaaldhaan naam irandhupōgirōm enbadhu avarukku theriyum. yaarum saaga vēndumendru avar virumbuvadhillai. ellaarum endrendrum vaalavēndum endrudhaan aasaippadugiraar. (rō. 6:23) nīngalum endrendrum vaalavēndum enbadhudhaan avarudaiya aasai! indha katturaiyil mūndru kēlvigalukkaana badhilgalai paarppōm: (1) paavamulla manidhargalukku yegōvaa enna nambikkaiyai kodutthirukkiraar? (2) baibil kaalangalil vaalndha paavamulla manidhargal yegōvaavin piriyatthai sambaadhikka enna seidhaargal? (3) paavatthilirundhum maranatthilirundhum manidhargalai mītka yēsu enna seidhaar?
yegōvaa enna nambikkai kodutthaar?
3. aadhaam ēvaal eppadi paavigalaaga aanaargal?
3 aadhaam ēvaalai padaitthapōdhu avargal sandhōshamaaga irukka vēndum endru yegōvaa ninaitthaar. avargalukku oru alagaana vīttai kodutthaar; kalyaanam panni vaitthaar; sandhōshamaana oru vēlaiyai kodutthaar. avargal niraiya pillaigalai petredutthu indha būmiyai nirappa vēndiyirundhadhu. alagaana ēdhēn thōttam maadhiriyē, indha būmiyai avargal maatra vēndiyirundhadhu. adhēsamayatthil, yegōvaa avargalukku orēvoru chinna kattuppaattaiyum vaitthaar. andha kattuppaattai avargal mīrinaal, adhaavadhu avarukku edhiraaga vēndumendrē kalagam seidhaal, andha paavatthaal avargalukku maranam vandhuvidum endru echaritthaar. piragu enna nadandhadhu endru namakkē theriyum. oru ketta dhēvathūdhan naduvil pugundhu ellaavatraiyum kedutthuvittaan. avanukku kadavulmēlum anbillai, aadhaam ēvaalmēlum anbillai. paavam seiya avan aadhaam ēvaalai thūndinaan. avargalum avanudaiya valaiyil vilundhuvittaargal. avargalai padaittha anbaana appaa yegōvaavai nambuvadharku badhilaaga avargal paavam seidhuvittaargal. ippōdhu, yegōvaa sonnadhellaam appadiyē nadakka aarambitthadhu. andha naalilirundhu paavatthin vilaivugalai avargal paarkka aarambitthaargal. konjam konjamaaga vayadhaagi, kadaisiyil irandhē pōnaargal.—aadhi. 1:28, 29; 2:8, 9, 16-18; 3:1-6, 17-19, 24; 5:5.
4. yegōvaa ēn paavatthai verukkiraar, adhai edhirtthu pōraada namakku ēn udhavugiraar? (rōmar 8:20, 21)
4 nammudaiya nanmaikkaagatthaan indha sambavatthai yegōvaa padhivuseidhu vaitthirukkiraar. paavatthai yegōvaa endhalavukku verukkiraar enbadhai idhu namakku puriya vaikkiradhu. paavam, nammai nammudaiya appaavidamirundhu pirikkiradhu. naam irandhupōvadharkum adhudhaan kaaranam. (ēsaa. 59:2) adhanaaldhaan saatthaan—indha prachinaigalukkellaam kaaranamaanavan—paavatthai nēsikkiraan. manidhargal ellaaraiyum paavam seiya thūndugiraan. aadhaam ēvaal paavam seidhapōdhu, manidhargalukkaaga yegōvaa vaitthirundha nōkkatthai kedutthuvittadhaaga avan ninaitthirukkalaam. periya vetri kidaitthuvittadhaagavum ninaitthirukkalaam. aanaal, yegōvaa evvalavu anbaanavar enbadhai avan purindhukollavillai. aadhaam ēvaaludaiya vamsatthukkaaga yegōvaa enna nōkkam vaitthirundhaarō, adhai avar maatrikkollavē illai. manidhargalai yegōvaa nēsikkiraar. adhanaaldhaan appōdhē, andha samayatthilēyē, avargalukku oru nambikkaiyai kodutthaar. (rōmar 8:20, 21-ai vaasiyungal.) aadhaam ēvaaludaiya vamsatthil varugira silar thannai nēsippaargal endrum, paavatthukku edhiraana pōraattatthil thannidam udhavi kētpaargal endrum yegōvaavukku theriyum. adhanaal oru appaavaaga, padaippaalaraaga manidhargalai paavatthilirundhu veliyē kondu varuvadharkum, thannidam avargal nerungi varuvadharkum ērpaadu seidhaar. enna adhu?
5. yegōvaa manidhargalukku eppōdhu nambikkaiyai kodutthaar? vilakkungal. (aadhiyaagamam 3:15)
5 aadhiyaagamam 3:15-ai vaasiyungal. saatthaanukku dhandanai thīrppai yegōvaa kodutthapōdhu, manidhargalukkaana nambikkai oli theriya aarambitthadhu. manidhargalai kaappaatruvadharku oru “sandhadhi” thōndruvaar endru yegōvaa appōdhē sonnaar. ēdhēn thōttatthil aarambittha ellaa prachinaigalaiyum andha sandhadhidhaan sariseivaar. kadaisiyil, saatthaanudaiya thalaiyaiyum nasukkuvaar. (1 yō. 3:8) aanaal idaippatta kaalatthil, avar kashtatthaiyum anubavippaar. saatthaan avarai thaakkuvaan. avarudaiya maranatthukku kaaranamaaga iruppaan. adhu yegōvaavukku bayangara vēdhanaiyai kodukkum. aanaal, latchakkanakkaana manidhargalai paavatthilirundhum, maranatthilirundhum mītpadharkaaga indha valiyai thaangikkolla yegōvaa mudivu seidhaar.
paavamulla manidhargal andru eppadi yegōvaavin piriyatthai sambaadhitthaargal?
6. yegōvaavidam nerungi pōvadharku aabēl, nōvaa maadhiriyaana unmaiyulla aatkal enna seidhaargal?
6 kaalangal pōgappōga, paavamulla manidhargal thannidam eppadi nerungi varalaam enbadhai yegōvaa thelivaaga kaattinaar. ēdhēn thōttatthil nadandha prachinaikku piragu yegōvaamēl mudhalmudhalil visuvaasam vaittha nabar aabēl. ivar aadhaam ēvaalin irandaavadhu magan. aabēl, yegōvaavai nēsitthaar. yegōvaavudaiya piriyatthai sambaadhikka vēndum... avaridam nerungi pōga vēndum... endru ninaitthaar. adhanaal, yegōvaavukku bali selutthinaar. avar oru mēipparaaga irundhadhaal, thannudaiya aadugalin mudhal kuttigalil silavatrai yegōvaavukku baliyaaga kodutthaar. appōdhu yegōvaa enna seidhaar? “aabēlaiyum avan kaanikkaiyaiyum yegōvaa ētrukkondaar” endru baibil solgiradhu. (aadhi. 4:4) adhēpōl, thanmēl anbaiyum nambikkaiyaiyum vaittha matra aatkal koduttha baligalaiyum yegōvaa ētrukkondaar. avargalil nōvaavum oruvar. (aadhi. 8:20, 21) indha maadhiri baligalai ētrukkolvadhan mūlam, paavamulla manidhargalkūda thannai piriyappaduttha mudiyum, thannidam nerungi vara mudiyum enbadhai yegōvaa kaattinaar. b
7. thannudaiya sondha maganai baliyaaga kodukka aabiragaam thayaaraaga irundhadhilirundhu naam enna katrukkolgirōm?
7 visuvaasatthukku pērpōna oruvaraaga irundha aabiragaamidam, romba romba kashtamaana oru vishayatthai yegōvaa seiya sonnaar. avarudaiya sondha magan īsaakkai baliyaaga kodukka sonnaar. adhu aabiragaamukku evvalavu vēdhanaiyai kodutthirukkum. irundhaalum, avar kīlppadiya thayaaraaga irundhaar. kadaisi nimishatthil, aabiragaamai yegōvaa thadutthaar. indha sambavam namakku oru mukkiyamaana paadatthai sollikkodukkiradhu. yegōvaa thannudaiya sondha maganaiyē baliyaaga kodukka thayaaraaga irundhadhai kaattugiradhu. manidhargalmēl endhalavukku anbu irundhaal yegōvaa idhai seivaar!—aadhi. 22:1-18.
8. thiruchattatthil sollappatta baligal edharku adaiyaalamaaga irundhadhu? (lēviyaraagamam 4:27-29; 17:11)
8 pala nūtraandugalukku piragu, yegōvaa isravēl dhēsatthukku thiruchattatthai kodutthaar. paavangal mannikkappada vēndumendraal baligal selutthappada vēndum enbadhai andha sattam kaattiyadhu. (lēviyaraagamam 4:27-29; 17:11-ai vaasiyungal.) indha ellaa baligalum, pirpaadu kodukkappadavirundha oru migapperiya balikku adaiyaalamaaga irundhadhu. andha balidhaan manidhargalai paavatthilirundhu mulumaiyaaga kaappaatrum. kadavul thannudaiya thīrkkadharisigal mūlamaaga, vaakku kodukkappatta sandhadhi kashtatthai anubavippaar, kadaisiyil kollappaduvaar endru vilakkinaar. avar baliyaadu maadhiri kollappaduvaar. (ēsaa. 53:1-12) andha sandhadhi, kadavuludaiya visēshamaana oru maganaaga irundhaar. yōsitthu paarungal: manidhargalai paavatthilirundhum maranatthilirundhum kaappaatruvadharkaaga yegōvaa thannudaiya sondha maganai... anbu maganai... baliyaaga kodutthirukkiraar—ungalai kaappaatruvadharkaaga kodutthirukkiraar!
manidhargalai kaappaatra yēsu enna seidhaar?
9. yēsuvai patri yōvaan snaanagar enna sonnaar? (ebireyar 9:22; 10:1-4, 12)
9 mudhal nūtraandil, yōvaan snaanagar naasarētthūr yēsuvai paartthu ippadi sonnaar: “idhō, ulagatthin paavatthai pōkkuvadharku kadavulaal anuppappatta aattukkutti!” (yōvaa. 1:29) indha vaartthaigal, yēsudhaan vaakku kodukkappatta sandhadhi enbadhai thelivaaga adaiyaalam kaattiyadhu. avardhaan thannudaiya uyirai baliyaaga kodukkavirundhaar. munbu irundhadhaivida, manidhargaludaiya nambikkai oli ippōdhu innum pragaasamaaga aanadhu! paavatthilirundhu manidhargalukku mulumaiyaana vetri kidaikkappōgiradhu!—ebireyar 9:22; 10:1-4, 12-ai vaasiyungal.
10. ‘paavigalai alaikka’ vandhadhai yēsu eppadi kaattinaar?
10 thangaludaiya paavangalaal nondhupōi irundha aatkalukku yēsu visēsha gavanam selutthinaar. thannudaiya sīshargalaaga avargal aavadharku alaippu kodutthaar. manidhargaludaiya ellaa prachinaigalukkum kaaranam paavamdhaan endru yēsuvukku theriyum. adhanaal, paavigal endru makkalaal mutthirai kutthappattavargalukku yēsu visēshamaaga udhavi seidhaar. “aarōkkiyamaaga irukkiravargalukku marutthuvar thēvaiyillai. nōyaaligalukkutthaan thēvai” endra udhaaranatthai payanpadutthi, “nīdhimaangalai alla, paavigalaitthaan naan alaikka vandhēn” endru vilakkinaar. (mat. 9:12, 13) yēsu sonna maadhiriyē seidhaar. orudhadavai, yēsuvin paadhangalai oru pen thannudaiya kannīraal thudaitthaal. avalidam yēsu menmaiyaaga pēsinaar. avaludaiya paavangalai mannitthaar. (lū. 7:37-50) oru samaariya pennukku, romba mukkiyamaana vishayangalai yēsu sollikkodutthaar; aval olukkakkēdaana vaalkkai vaalgiraal endru therindhirundhum avar appadi seidhaar. (yōvaa. 4:7, 17-19, 25, 26) paavatthin vilaivaaga varum maranatthaiyum olitthukkatta, yegōvaa yēsuvukku sakthi kodutthirundhaar. adhu namakku eppadi theriyum? aan-pen, pillaigal-periyavargal ena vitthiyaasappatta aatkalai yēsu uyirttheluppinaar.—mat. 11:5.
11. paavigalaal ēn yēsuvōdu sagajamaaga palaga mudindhadhu?
11 paavatthin pidiyil aalamaaga sikkiyirundha makkalkūda yēsuvidam nerungi vandhaargal. avarōdu palaguvadharku avargal thayangavillai. yēsu avargaludaiya unarchigalai purindhukondu karunaiyōdu nadandhukondaar. (lū. 15:1, 2) avargal kaattiya visuvaasatthukkaaga avargalai paaraattinaar; adharkaana palanaiyum kodutthaar. (lū. 19:1-10) thannudaiya appaa yegōvaa evvalavu irakkamullavar enbadhai yēsu romba alagaaga kaattinaar. (yōvaa. 14:9) irakkamulla thannudaiya appaa, makkalai evvalavu nēsikkiraar... paavatthōdu pōraadugiravargalukku udhava evvalavu aasaippadugiraar... enbadhai thannudaiya vaartthaigal matrum seyalgal mūlamaaga kaattinaar. paavigal thangal valigalai maatrikkolla vēndum endra aasaiyai valartthukkolvadharkum, thannai pinpatri varuvadharkum yēsu udhavinaar.—lū. 5:27, 28.
12. thannudaiya maranatthai patri yēsu enna sollikkodutthaar?
12 thannudaiya uyirai baliyaaga kodukkappōvadhu yēsuvukku munbē theriyum. thannai kaatti koduppaargal... marakkambatthil kolai seivaargal... enbadhai yēsu thannudaiya sīshargalukku niraiya dhadavai sonnaar. (mat. 17:22; 20:18, 19) thannudaiya bali, indha ulagatthin paavatthai nīkkum enbadhum avarukku nandraaga theriyum. yōvaan snaanagarum, thīrkkadharisigalum adhai patritthaan munbē solliyirundhaargal. thannudaiya uyirai baliyaaga koduttha piragu, “ellaa vidhamaana makkalaiyum ennidam īrtthukkolvēn” endru yēsu sollikkodutthaar. (yōvaa. 12:32) paavamulla manidhargal, yēsuvai ejamaanaaga ētrukkondu, avarudaiya adichuvadugalai pinpatri, yegōvaavai piriyappaduttha mudiyum. appadi avargal seidhaal, ‘paavatthilirundhu vidudhalai seiyappaduvaargal!’ (rō. 6:14, 18, 22; yōvaa. 8:32) adhanaaldhaan, miga kodūramaana maranatthai sandhippadharku yēsu thayaaraagavum, dhairiyamaagavum irundhaar!—yōvaa. 10:17, 18.
13. yēsu eppadi irandhaar, avarudaiya maranam yegōvaavai patri enna katruttharugiradhu? (padatthaiyum paarungal.)
13 yēsu kaattikkodukkappattaar. kaidhu seiyappattaar. vaartthaigalaal kutthi kilikkappattaar. palitthu pēsappattaar. kutravaaliyaaga thīrppalikkappattaar. sitthiravadhai seiyappattaar. kollappadum idatthukku padaivīrargalaal ilutthu kondupōgappattaar. marakkambatthil vaitthu aani adikkappattaar. vaartthaigalaal vivarikka mudiyaadha ivvalavu valiyaiyum, vēdhanaiyaiyum yēsu unmaiyōdu sagitthukkondaar! andha samayatthil, innoruvarum bayangaramaana vēdhanaiyai anubavitthukkondirundhaar. avardhaan yegōvaa! ellaiyillaadha sakthi thanakku irundhapōdhilum, atthanai sakthiyaiyum andha samayatthil kattuppadutthikkondaar; avar adhilellaam thalaiyidavillai. ēn? oru anbaana appaa ēn andha samayatthil edhuvum seiyaamal irundhuvittaar? adharku orē vaartthaiyil badhil solla vēndumendraal, anbudhaan! yēsu ippadi sonnaar: “kadavul thannudaiya orē maganmēl visuvaasam vaikkira yaarum alindhupōgaamal mudivillaadha vaalvai pera vēndum enbadharkaaga avarai thandhu, indhalavukku ulagatthin mēl anbu kaattinaar.”—yōvaa. 3:16.
14. yēsuvin baliyilirundhu nīngal enna purindhukolgirīrgal?
14 aadhaam ēvaal vamsatthil vandha manidhargalmēl yegōvaa evvalavu anbu vaitthirukkiraar enbadharkaana migapperiya atthaatchidhaan yēsuvin bali! ungalmēl yegōvaavukku evvalavu anbu irukkiradhu enbadhai adhu nirūbitthu kaattugiradhu! paavatthilirundhum maranatthilirundhum ungalai mītpadharku avar kodumaiyaana valiyai thaangikkondaar. ungalukkaaga avar evvalavu dhūram pōyirukkiraar, paartthīrgalaa? (1 yō. 4:9, 10) paavatthai edhirtthu pōraaduvadharkum, adhai jeyippadharkum nam ovvoruvarukkum udhava avar aasaiyaaga irukkiraar.
15. kadavul koduttha mītpuvilai endra parisilirundhu nanmaiyadaiya naam enna seiya vēndum?
15 kadavul thannudaiya orē maganai mītpu baliyaaga namakku kodutthadhu, namakku kidaittha oru periya parisu. indha parisaal nammudaiya paavangalukku mannippu kidaikkiradhu. aanaal, kadavul nammudaiya paavangalai mannikka vēndumendraal, naamum oru vishayatthai seiya vēndiyirukkiradhu. adhu enna? adhai yōvaan snaanagarum yēsuvumē sonnaargal: “manam thirundhungal, paralōga arasaangam nerungi vandhuvittadhu” endraargal. (mat. 3:1, 2; 4:17) appadiyendraal, paavatthai edhirtthu pōraaduvadharkum nammudaiya anbaana appaa yegōvaavidam nerungi pōvadharkum manam thirundhuvadhu romba romba mukkiyam. manam thirundhuvadhu endraal enna? paavamulla manidhargal yegōvaavai piriyappaduttha adhu eppadi udhavum? aduttha katturai badhil sollum.
paattu 18 mītpuvilaikku nandri!
a vaartthaiyin vilakkam: baibilil, “paavam” endra vaartthai naam seigira thavarugalai kurikkalaam. adhaavadhu, yegōvaavudaiya sattangalinpadi vaalaadhapōdhum, adhai mīrumpōdhum naam seigira thavarugalai kurikkalaam. adhōdu, “paavam” endra vaartthai, aadhaamidamirundhu vandha paava iyalbaiyum, adhaavadhu thavaru seigira iyalbaiyum, kurikkalaam. aadhaamidamirundhu vandha indha paavatthaaldhaan naam ellaarumē saagirōm.