appaakkalē—ungal maganudaiya best frendaaga mudiyumaa?

“appaa, ungalukku evlō vishayam therinjirukku!” ungal magan eppōdhaavadhu ippadi kēttu ungalai aachariyatthil aaltthiyirukkiraanaa? appōdhu, oru appaavaaga ungal mugatthil aayiram ‘vaats’ perumidham palichittirukkum! aanaal, ungal magan innum oru padi mēlē pōi, nīngal koduttha aalōsanaipadi nadandhu payanadaindhirundhaal? sandhōshatthin uchikkē sendriruppīrgaldhaanē! a—nīdhimoligal 23:15, 24.

aanaal varudangal urundōdiya piragum, ungal magan ungalmīdhu madhippu mariyaadhai vaitthirukkiraanaa? alladhu valara valara adhellaam kuraindhupōyirukkiradhaa? pinju paruvatthilirundhu periyavanaagumvarai nīngal avanudaiya best frendaaga iruppadhu eppadi? sari, appaakkal podhuvaaga sandhikkira sila savaalgalai ippōdhu sindhikkalaam.

mūndru savaalgal

1. nēramē illai: pala naadugalil, appaavudaiya sambaatthiyatthildhaan mulu kudumbamum ōdugiradhu. adhanaal, orunaalil mukkaalvaasi nēratthai avar vēlaikkē selavida vēndiyirukkiradhu. sila naadugalil, appaakkal thangaludaiya pillaigalōdu selavidum nēram romba romba kuraivu. udhaaranamaaga, samībatthil fraans naattil nadatthappatta ōr aaivu kaattugirapadi, appaakkal pillaigalōdu oru naalil 12 nimidangalkūda selaviduvadhillai.

yōsitthu paarungal: ungal maganōdu evvalavu nēram selavidugirīrgal? adutthu varugira ōriru vaarangalil, avanōdu dhinamum evvalavu nēram selavidugirīrgal endru eludhi vaitthu paarungal. adhai paartthu nīngal ‘shaak’ aagividalaam.

2. en appaa appadi illai: sila appaakkalukku thangaludaiya appaavōdu andhalavu pēsi palakkam irundhirukkaadhu. fraansai sērndha saan-maari solgiraar: “en appaakitta naan avvalavaa pēsinadhē illai. idhu ennai baadhikkumnu naan ninaichukkūda paarkkala. ēnnaa, ippō en pasangalōda utkaarndhu nallaa pēsaradhu enakku kashtamaa irukkudhu.” innum sila appaakkalō, thangal appaavudan pēsiyirundhaalum avargalukku idaiyē nalla natpu irundhirukkaadhu. 43 vayadhu filip ippadi solgiraar: “naan chinna vayasula irundhappō en appaavukku en mēla irukkira paasattha eppadi kaattanumnu theriyala. adhanaala en paiyan mēla irukkira paasattha velikkaatradhukku naanum rombavē muyarchi seiya vēndiyirukku.”

yōsitthu paarungal: ungal appaavōdu nerungi palagaadhadhaaldhaan ungal maganidam paasam kaatta mudiyavillaiyaa? ungal appaavudaiya nalla palakkam/ketta palakkam ungalidamum irukkiradhaa? endhendha vishayangalil avarai pōl irukkirīrgal?

3. en ūril andha palakkam illai: sila ūrgalil appaakkal pillaigalai valarppadhil thalaiyida maattaargal. mērku airōppaavai sērndha lūkkaa solgiraar: “enga ūrla pillaigala paartthukkaradhu ellaam ammaavōda vēlainudhaan solvaanga.” innum sila naadugalil, pillaigalai kandippadhu mattumē appaavin vēlai ena ninaikkiraargal. aapprikkaavai sērndha jaarj solgiraar: “enga ūrla ellaam appaa pillaigalōda vilaiyaada maattaar. appadi vilaiyaadinaa pillaigalukku avar mēla irukkira madhippu mariyaadhaiyellaam pōyidumnu ninaippaanga. adhanaala en paiyanōdu vilaiyaaduradhu enakku eppavumē kashtamaa irundhuchu.”

yōsitthu paarungal: oru appaa eppadi irukka vēndumendru ungaludaiya ūril edhirpaarkkiraargal? pillaigalai valarppadhu ellaam pengalin vēlai endru solgiraargalaa? appaakkal thangaludaiya magangalidam anbaiyum paasatthaiyum poliya vēndumendru solgiraargalaa, alladhu karaaraaga irukka vēndumendru solgiraargalaa?

oru appaavaaga nīngalum idhupōndra savaalgalai sandhitthirukkalaam. adhai eppadi samaalikkalaam? ungalukkaaga idhō sila tips.

pinjilēyē aarambitthuvidungal

podhuvaaga, paiyangal pinju vayadhilirundhē appaavai appadiyē kaappiyadikka aasaippaduvaargal. adhanaal, chinna vayadhilēyē ungal maganukku irukkum andha aasaikku asthivaaram pōdungal. adhai eppadi seiyalaam? adharkaaga, avanōdu eppōdhellaam nēram selavidalaam?

mudindhapōdhellaam ungaludaiya andraada vēlaigalil avanaiyum sērtthukkollungal. udhaaranatthirku, vīttu vēlaigalil avanaiyum kūdamaada udhavi seiyumpadi sollalaam. vīttai suttham seiyumpōdhu avanidamum oru chinna thudaippatthai kodukkalaam; alladhu thōtta vēlai seiyumpōdhu oru chinna manvettiyai kodukkalaam. appōdhu avan evvalavu kushiyaagi viduvaan theriyumaa? irukkaadhaa enna, avanukku pidittha hīrōvōdu, aam ungalōdu, vēlai seiya avanukku kasakkumaa? ippadi sērndhu seiyumpōdhu vēlaiyai mudippadharku adhiga nēram edukkalaam, aanaal ungalukkum avanukkum idaiyē nerukkam adhigamaagum. kashtappattu ulaippadhu eppadiyendru avanukku katrukkodukkavum mudiyum. andraada vēlaigalil pillaigalaiyum sērtthukkolla vēndumena pala kaalatthirku munbē appaakkalukku baibil aalōsanai kodutthulladhu; pillaigalidam pēsuvadharkum avargalukku katrukkoduppadharkum adhu nalla vaaippaaga irukkum. (ubaagamam 6:6-9) indha baibil aalōsanai indraiya appaakkalukkum porundhum.

ungal maganōdu sērndhu vēlai seivadhōdu, avanōdu vilaiyaadavum nēram odhukkungal. appadi vilaiyaadumpōdhu maganōdu jaaliyaaga irukka mudiyum, avanum niraiya vishayangalai katrukkolvaan. oru aaivu solgirapadi, appaa-magan sērndhu vilaiyaadumpōdhu saadhanaiyaalanaaga, dhairiyasaaliyaaga aavadharkaana ūkkatthai magan petrukkolgiraan.

appaavum maganum sērndhu vilaiyaaduvadhaal matroru mukkiyamaana payanum undu. “vilaiyaadumpōdhudhaan oru paiyan than appaavōdu romba sagajamaaga pēsugiraan” endru solgiraar aaivaalar mishal fis. vilaiyaadumpōdhu, oru appaavaal than maganidam sollilum seyalilum paasatthai kaatta mudiyum. appadi seiyumpōdhu paasatthai eppadi velikkaattuvadhena than paiyanukku avar katrukkodukkiraar. jermaniyai sērndha aandrē solgiraar: “en paiyan chinnavanaa irundhappō naanga adikkadi onnaa sērndhu vilaiyaaduvōm. naan avanai katti anaippēn, avanum badhilukku paasam kaatta palagigittaan.”

maganōdu ulla natpai balappadutthuvadharku innoru vali: dhinamum avan thūnguvadharku mun oru kadhaiyai vaasitthu kaattungal; avanudaiya sandhōshangalai, sangadangalai sollumpōdhu kaadhukodutthu kēlungal. ippadi seidhu vandhaal, avan periyavanaanaalum ungalukkidaiyē nalla pēchutthodarbu irukkum.

valaindhu kodungal

tīnēj pillaigal silarukku appaa pēsum vishayangal svaarasyamaaga irukkaadhu. nīngal kētkira kēlvigalukku ungal magan pattum padaamal badhil sonnaal, avanukku ungalōdu pēsavē ishtamillai endru mudivukatti vidaadhīrgal. nīngal pēsum vidhatthai konjam maatrinaal avan dhaaraalamaaga pēsuvaan.

fraansil vasikkum saak enbavarukku than magan sarōmudan pēsuvadhu kashtamaaga irundhadhu. avanai kattaayappadutthi pēsa vaippadharku badhilaaga, avanudaiya natpai sambaadhikka vēru valiyil muyarchi seidhaar. avanōdu kaalpandhu vilaiyaadinaar. “vilaiyaadi mudicha piragu, naanga pul tharaila utkaarndhu konjam ‘rest’ eduppōm. appō avan manasu thirandhu pēsuvaan. appuramdhaan purinjudhu, avan ennōda thaniyaa nēram selavida virumburaannu. ippadi senjadhaala naanga rendu pērum romba frend aayittōm” engiraar saak.

vilaiyaattil ungal maganukku aarvam illaiyendraal? aandrē than maganudan utkaarndhu natchatthirangalai paartthu rasitthadhai aasai aasaiyaai ninaitthu paarkkiraar. “jillunu irukkum raatthiri nēratthula naanga velila chērla utkaarndhu, nallaa pōrtthikkittu, appadiyē tī kudichukittu vaanattha paartthu rasippōm. natchatthirangala kadavul padaichadhai patri pēsuvōm, sondha vishayangala pēsuvōm. sollappōnaa, uppu sappillaadha vishayatthilirundhu kaarasaaramaana vishayamvarai ellaatthaiyumē pēsuvōm” engiraar aandrē.—ēsaayaa 40:25, 26.

ungal maganukku pidittha sila vishayangal ungalukku pidikkavillai endraal enna seivadhu? ungaludaiya aasaigal, viruppangal ellaavatraiyum mūttaikkatti vaitthuvida vēndiyadhudhaan. (pilippiyar 2:4) then aapprikkaavil vasikkum īyan solgiraar: “spōrtsnaa enakku avlō pidikkum; aanaa, en paiyan vaanukku sutthamaa pidikkaadhu. flait, kampyūttar ellaamdhaan avanukku romba pidikkum. avanukkaaga naanum andha vishayangalla aarvam kaattinēn; vimaana saagasangala paarkka avanai kūttittu pōnēn, kampyūttarla flait ōttura maadhiri avanōda gēms vilaiyaadinēn. ippadi avanukku pidicha vishayangalla naanum kalandhukittadhanaaladhaan ennōda avan romba sagajamaa pēsa aarambichaan.”

thannambikkaiyai ūttungal

“appaa, idha paarungalēn, eppadi irukku?” ungal kutti paiyan pudhidhaaga edhaiyaavadhu seidhapōdhu ungalidam ippadi kēttirukkiraanaa? ippōdhu, avan tīnēj paiyanaaga valarndha piragum idhē maadhiri kētkiraanaa? oruvēlai appadi vaayai thirandhu kētka maattaan. aanaal nīngalaagavē avanai paartthu manadhaara paaraattinīrgal endraal endha sūlnilaiyaiyum samaalikkira manappakkuvam ulla aalaaga avan valaruvaan.

indha vishayatthil yegōvaa dhēvan vaittha maadhiriyai gavaniyungal. thammudaiya magan yēsu, būmiyil oru mukkiyamaana vēlaiyai thodangavirundha samayatthil avarmīdhirundha paasatthai kadavul velippadaiyaaga kaattinaar. “ivar en anbu magan, ivarai kuritthu pūrippadaigirēn” endru sonnaar. (matthēyu 3:17, adikkurippu; 5:48) ungal maganai kandippadhum avanukku katrukkoduppadhum mukkiyamdhaan. (ebēsiyar 6:4) adhē samayatthil, avan nalla vishayangalai pēsumpōdhu, seiyumpōdhu sabaash solli thattikkoduppadhum mukkiyam.

sila appaakkalukku appadi paaraattuvadhum paasatthai kaattuvadhum iyalbaaga varuvadhillai. adharku kaaranam, avargaludaiya petrōr avargaladhu thiramaigalai paaraattaamal eppōdhum kuraigalaiyē kutthikkaattiyirukkalaam. nīngal appadippatta kudumbatthil valarndhavar endraal ungaludaiya maganin thannambikkaiyai valarkka nīngal kadinamaaga muyarchi seiya vēndum. idhai eppadi seiyalaam? munbu kurippidappatta lūkkaa, vīttu vēlaigalai seiyumpōdhu eppōdhum thannudaiya 15 vayadhu magan maanvaludan sērndhu seigiraar. “sila nērangalla avanukku oru vēlaiya kodutthuttu avanaiyē seiya solliduvēn, thēvaippattaa mattumdhaan udhavi seivēn. niraiya dhadavai avanē vēlaiya mudichuduvaan. appadi seiyumpōdhu avanukku oru thirupthi kidaikkudhu, avanōda thannambikkaiyum adhigamaagudhu. naanum avanai thattikkodutthu paaraattuvēn. avan ninaicha alavukku seiyalannaakūda avanōda muyarchiya paaraattuvēn” engiraar lūkkaa.

periya periya ilakkugalai vaitthu adhai adaiya ungal maganukku udhavalaam; idhuvumkūda thannambikkaiyai valarkka avanukku udhavum. oruvēlai, nīngal ninaikkira alavukku vēgamaaga andha ilakkugalai avan adaiyavillai endraal? alladhu nīngal ninaippadhu pōndra ilakkugalai avan vaikkaamal vēru ēdhaavadhu nalla ilakkugalai vaikkiraan endraal? appōdhu, ungaludaiya edhirpaarppugalai konjam maatra vēndiyirukkum. munbu kurippidappatta saak ippadi solgiraar: “adaiya mudinja ilakkugala mattum vaikka en maganukku udhavurēn. adhē samayatthula, andha ilakkugal ellaam avanaagavē vaikkanum, naan avanukkaaga vaikkakkūdaadhundradhula jaakkiradhaiyaa irukkirēn. andha ilakkugalai avan sīkkiramaa adaiyanungaradhukkaaga naan vīnaa adhula mūkka nulaikkiradhilla.” ungal magan solvadhai kaadhukodutthu kēttaal... avan adaindha vetriyai paaraattinaal... thōlvi ērpattaalum avanai thūkki nirutthinaal... avan vaittha ilakkugalai adaiya nīngal udhavugirīrgal endru arttham.

appaa-magan uravil sila virisalgalum sikkalgalum ērpadumdhaan. aanaal, pōgappōga avan ungalōdu nerukkamaaga irukkavē virumbuvaan. vetriyin uchatthirku alaitthu sella virumbum anbulla appaavōdu nanbaraaga irukka endha pillaikkutthaan pidikkaadhu? (w11-E 11/01)

[adikkurippu]