baibil aalaiyē maatrum sakthi padaitthadhu
ellaavatraiyumvida bēsbaalaitthaan adhigamaaga nēsitthēn
pirandha varusham:1928
pirandha naadu:kōstaa rikaa
ennai patri:bēsbaal vilaiyaattilum sūdhaattatthilum mūlgippōyirundhēn
en kadandha kaala vaalkkai
pertō liman endra thuraimuga nagaratthilum adhai sutriyirundha idangalilum naan valarndhēn. pertō liman kōstaa rikaavin kilakku kadalōra pagudhiyil irukkiradhu. appaa-ammaavukku naangal mottham ettu pillaigal, adhil naan ēlaavadhu. enakku ettu vayadhu irukkumpōdhu appaa irandhuvittaar. ammaa thaniyaalaaga engalai valartthaar.
chinna vayadhilirundhē enakku bēsbaal vilaiyaaduvadhu romba pidikkum. piragu, adhuvē en vaalkkaiyaaga maarivittadhu. tīnēj vayadhil irukkumpōdhu naan amaichur līg aniyil (amateur league team) sērndhēn. periya anigalil vilaiyaada vīrargalai thērndhedukkum oruvar naan vilaiyaaduvadhai gavanitthaar. appōdhu enakku 20 vayadhu. nikaaraaguvaavil irukkum oru periya aniyil sēra ennai ūkkappadutthinaar. aanaal, andha samayatthil en ammaavin udalnilai mōsamaaga irundhadhu. ammaavai gavanitthukkolla vēndiyirundhadhaal angu pōga vēndaam endru mudivu seidhēn. konja kaalatthukku piragu, vilaiyaattu vīrargalai thērndhedukkum vēroru nabar kōstaa rikaavin dhēsiya bēsbaal aniyin saarbaaga vilaiyaada ennai alaitthaar. indha murai kidaittha vaaippai naan naluvavidavillai. amaichur līg aniyilirundha silardhaan andha aniyin vīrargalaaga irundhaargal. 1949-ilirundhu 1952 varai andha dhēsiya aniyil irundhēn. adhōdu kiyūbaa, meksikō, nikaaraaguvaa pōndra idangalukku pōi adutthadutthu pala pōttigalil vilaiyaadinēn. en aniyil naan bēsmēnaaga (baseman) irundhēn. adutthadutthu 17 pōttigalil pilaigalē illaamal vilaiyaadi dhūlkilappinēn. en peyarai solli makkal aaravaaram seidhadhu enakku piditthirundhadhu.
naan olukkanketta vaalkkai vaalndhēn. enakku oru kaadhali irundhapōdhum matra pengalōdum thodarbu vaitthirundhēn. adhumattumalla, verikka verikka kudikkum palakkam enakku irundhadhu. orunaal naan kuditthuvittu suyaninaivu illaamal kidandhēn. aduttha naal kanvilitthu paartthapōdhu naan vīttil irundhēn, eppadi vīttukku vandhēn endrē theriyavillai. sūdhaattatthaiyum naan vittuvaikkavillai. daaminō endra vilaiyaattai kaasu vaitthu vilaiyaadinēn, laattarigalaiyum vaanginēn.
naan indha maadhiri vaalndhu vandha samayatthil, ammaa oru yegōvaavin saatchi aanaar. kadavulai patri naan katrukkolla vēndum enbadharkaaga niraiya muyarchi edutthaar. naan vilaiyaattil mūlgippōyirundhadhaal, avar eduttha muyarchi vīnpōnadhu. payirchi seidhukondirukkumpōdhu silasamayangalil saappidakkūda marandhuviduvēn. vilaiyaattē gadhiyendru irundhēn. ellaavatraiyumvida bēsbaalaitthaan adhigamaaga nēsitthēn.
orusamayam, vilaiyaattil pandhai pidikka muyarchi seidhapōdhu enakku padukaayam ērpattadhu. appōdhu enakku 29 vayadhu. gunamaana piragu, periya aniyil sērndhu vilaiyaaduvadhai nirutthivittēn. irundhaalum, vīttukku pakkatthilēyē amaichur līg aniyil irundhavargalukku payirchi kodutthu vandhēn.
baibil en vaalkkaiyai maatriyadhu
1957-il, yegōvaavin saatchigaludaiya oru maanaattukku naan pōyirundhēn. naan bēsbaal vilaiyaadina oru arangatthil andha maanaadu nadandhadhu. bēsbaal rasigargal andha arangatthil ravuditthanamaaga nadandhukondadhu appōdhu enakku nyaabagam vandhadhu. aanaal, yegōvaavin saatchigal adakkamaagavum mariyaadhaiyaagavum nadandhukondaargal. ivargaludaiya nalla nadatthaiyai paartthudhaan naan baibilai padikka aarambitthēn. adhōdu, kūttangalukkum pōnēn.
baibililirundhu katrukkonda niraiya vishayangal en manadhai thottadhu. udhaaranatthukku, kadaisi naatkalil thannudaiya sīshargal kadavuludaiya arasaangatthai patri ulagam muluvadhum prasangippaargal endru yēsu solliyirundhaar. idhu en manadhai kavarndhadhu. (matthēyu 24:14) adhōdu, “ilavasamaaga petrīrgal, ilavasamaaga kodungal” endru yēsu solliyirukkiraar. indha vaartthaikku kīlppadindhu, endha laabamum edhirpaarkkaamal unmai kristhavargal indha vēlaiyai seigiraargal. idhuvum en manadhai kavarndhadhu.—matthēyu 10:8.
yegōvaavin saatchigal baibil solgirapadi vaalgiraargal enbadhai naan baibil padippilirundhu purindhukondēn. kadavuludaiya arasaangatthai patri makkalidam solla avargal edukkum kadinamaana muyarchiyai paarkkumpōdhu enakku aachariyamaaga irundhadhu. koduppadhai palakkamaakkikkolla vēndum endru kristhavargalukku yēsu sonnadhai yegōvaavin saatchigal avargaludaiya vaalkkaiyil appadiyē kadaippidikkiraargal. maarku 10:21-il “ennai pinpatri vaa” endra yēsuvin vaartthaigalai paditthapōdhu, naanum oru yegōvaavin saatchiyaaga aaga vēndum endru aasaippattēn.
aanaal, oru yegōvaavin saatchi aavadharku konja kaalam edutthadhu. ēnendraal, enakku sūdhaadum palakkam pala varushamaaga irundhadhu. adhirshta ennai paartthu vaaraavaaram laattari sīttu vaanginēn. aanaal, ‘adhirshta dheivatthai’ nambuvadhum pēraasaippaduvadhum kadavulukku pidikkaadhu endru baibililirundhu katrukkondēn. (ēsaayaa 65:11; kolōseyar 3:5) adhanaal, sūdhaadum palakkatthai vittuvida thīrmaanitthēn. naan laattari sīttu vaanguvadhai nirutthiya adhē vaaram nyaayitrukkilamai, en adhirshta ennukku parisu vilundhadhu. idhai paartthu niraiya pēr ennai kēli seidhaargal. laattari sīttu vaanga ennai kattaayappadutthinaargal. aanaal, marubadiyum sūdhaada kūdaadhu enbadhil naan thīrmaanamaaga irundhēn.
baibilil sollappattirukkum ‘pudhiya subaavatthai’ valartthukkondu adhanpadi vaalvadhil enakku innoru savaal vandhadhu. (ebēsiyar 4:24) adhuvum, yegōvaavin saatchigaludaiya maanaattil naan nyaanasnaanam eduttha adhē naalil andha savaal vandhadhu. andru saayangaalam, maanaadu mudindhu naan hōttalukku thirumbi vandhapōdhu, ennudaiya munnaal kaadhali naan thangiyirundha araikku veliyē enakkaaga kaatthukkondirundhaal. “sēmmi, vaa naama rendu pērum jaaliyaa irukkalaam” endru sonnaal. naan udanē “mudiyaadhu” endru sollivittēn. baibil solvadhupōl naan olukkamaaga vaalgirēn endru avalidam sonnēn. “enna solra!” endru aval adhirchiyaaga kēttaal. (1 korindhiyar 6:18) olukka vishayatthai patri baibil solvadhai aval tharakkuraivaaga pēsinaal. munbu pōlavē vaalalaam endru solli ennai varpurutthinaal. aanaal, naan en araikkul pōi kadhavai saatthivittēn. 1958-il oru yegōvaavin saatchiyaaga aanadhilirundhu indruvaraiyaaga naan endha thavaraana valiyilum pōgavillai. baibil solgirapadiyē vaalndhu varugirēn. idhai ninaitthu sandhōshappadugirēn.
enakku kidaittha nanmaigal
baibilinpadi vaalvadhaal enakku vaalkkaiyil niraiya nanmaigal kidaitthirukkiradhu. nalla nanbargal... artthamulla vaalkkai... unmaiyaana sandhōsham... endru enakku kidaittha nanmaigalai patri oru butthagamē eludhalaam.
enakku ippōdhum bēsbaal vilaiyaaduvadhu pidikkum. aanaal, ippōdhu bēsbaalē en vaalkkaiyaaga illai. indha vilaiyaattin mūlam pēr, pugal, panam ellaam sambaadhitthēn. kaalam sella sella idhellaam kaatril parandhupōnadhu. aanaal, kadavulōdum avarudaiya makkalōdum naan ippōdhu anubavikkira bandham endrendraikkum nilaitthunirkum endru enakku theriyum. idhu unmai endru baibil solgiradhu: “indha ulagamum adhan aasaiyum olindhupōgum; kadavuludaiya viruppatthai seigiravanō endrendrum nilaitthiruppaan.” (1 yōvaan 2:17) ippōdhu, naan ellaavatraiyumvida yegōvaavaiyum avarudaiya makkalaiyumdhaan adhigamaaga nēsikkirēn.